Tänään jatkamme Ranch Rescuen Jack Footen haastattelua, ja käsittelemme eteläisellä rajallamme tapahtuvaa rikollisten muukalaisten maahantuloa sekä hallituksen kieltäytymistä auttaa amerikkalaisia, jotka ovat tämän hyökkäyksen uhreja. Ranch Rescue on ryhmä vapaaehtoisia, jotka auttavat yksityisiä maatilallisia vastustamaan hyökkäyksiä; he lähettävät hyökkääjät takaisin sinne mistä he tulivat, ja he tekevät kansalaispidätyksiä kun hyökkääjät kieltäytyvät palaamasta takaisin, kun ovat aseistautuneita, tai kun he ovat univormupukuisia vieraan vallan joukko-osastoja Amerikan maaperällä. Olitpa aiemmin mitä mieltä tahansa tästä hyökkäyksestä Amerikkaan, kuunneltuasi Jack Footea, sinulla on uusi ja parempi tietoisuus tämän sodan mittakaavasta ja vakavuudesta kaikkea sitä vastaan, mitä Amerikan todella kuuluisi olla.

KAS: Jack Foote, kuvailitte vastustajianne "Avointen Rajojen Mafiaksi" - mitä tämä nimitys tarkoittaa?

FOOTE: Avointen Rajojen Mafia ei ole yksittäinen ryhmä - se on kokoelma näitä quasi-sosialisteja ja rikollis-muukalaismyönteisiä lakimiehiä, jotka juoksentelevat ympäriinsä haukkumassa meitä. Sitten he häviävät pimeään kuten tarkka-ampujat, ilman, että koskaan ottaisivat haasteen vastaan julkisesti väitellä ja antaa tosiasioiden ja logiikan puhua puolestaan.

KAS: Mikä on heidän ongelmansa teidän kohdallanne? Kuinka jotkut voivat vastustaa yksityisalueiden suojelua rikollisilta?

FOOTE: Vilkaiskaa Karl Marxin Kommunistista manifestia. Kerro minulle, mikä kohta numero yksi on.

KAS: Yksityisomistuksen lakkauttaminen.

FOOTE: Kaiken yksityisomistuksen lakkauttaminen. Mielestäni heidän aikomuksensa ja todellinen päämääränsä on todella selkeä.

KAS: Kuinka monta prosenttia laittomista maahanmuuttajista ei ole meksikolaisia?

FOOTE: No, tuo on mielenkiintoinen kysymys. Koska rajavartiosto ei enää julkaise - eikä tule julkaisemaan - noita tilastoja. He kerta kaikkiaan kieltäytyvät paljastamasta amerikkalaiselle kansalle, minkälainen tuo prosenttiluku on. 9.11. jälkeen he ovat luokitelleet kaiken tuon tiedon "kansallisen turvallisuuden" alle.

Eräs isoäiti täällä Cochisen piirikunnassa [Arizona] otti valokuvia, jotka hän lähetti minulle pari päivää sitten - minulla on ne vieläkin tietokoneellani - 40 hengen ryhmästä, johon hän törmäsi juuri kun rajavartiosto pidätti heidät. Hän pysäytti auton, meni ulos, ja otti valokuvat jokaisesta 40:stä. Yksikään heistä ei ollut meksikolainen.

KAS: Kuinka hän tiesi tämän?

FOOTE: Hän kysyi paikalla olleelta rajavartijalta, oliko yksikään meksikolainen.

KAS: OK.

FOOTE: Hänelle kerrottiin, että ei, yksikään ei ollut. 40 yhdessä ryhmässä ei ollut meksikolaisia.

KAS: Mitä he olivat?

FOOTE: No, tuo on todella hyvä kysymys, koska rajavartiosto kieltäytyi kertomasta, mistä he olivat.

KAS: Minusta vaikuttaa siltä, että kun 90 % rajanylittäjistä selviää jäämättä kiinni, niin tuo on loistava tapa terroristeille ja kaiken maailman muille ei-hyväntekijöille saapua USA:han.

FOOTE: Kyllä, pidä mielessä, että 289 000 jäi kiinni verovuonna 2000, mikä tarkoittaa noin 2.8 miljoonaa onnistuneesti läpipäässyttä - koska jokaisesta kiinnijääneestä 10 muuta pääsee läpi. Tuo ei ole luku, jonka itse keksin; se tulee paikallisilta, jotka ovat eläneet tätä painajaista nyt viiden vuoden ajan.

KAS: Mitä muita kansallisuuksia on jäänyt kiinni?

FOOTE: Jemeniläisiä, iranilaisia, irakilaisia, venäläisiä, puolalaisia, korealaisia, elsalvadorlaisia, ghanalaisia. Toisin sanoen lähes jokaista maailman kansalaisuutta on jäänyt kiinni täällä jollakin kertaa. Tämä on Yhdysvaltain rajanylityskohta numero yksi. Koska rajavartiostolla ei enää ole tarkistuspisteitä valtatiellä Douglasista [Arizona] poispäin, on tämä helpoin tapa päästä pohjoiseen rajan ylityksen jälkeen. Mikäli pääset rajan yli, sinun tarvitsee ainoastaan saada kyyti pohjoiseen, koska sinua ei tulla pysäyttämään valtatiellä. Tästä on tietenkin seurauksena autovarkauksien ja -kaappauksien huikea määrä. Varastat auton, ja sinä hetkenä, kun pääset kaupungista ulos, on sinulla ilmainen matka pohjoiseen. Kukaan ei tule pysäyttämään sinua, koska rajavartiostolla ei ole enää tarkastuspisteitä valtatiellä.

KAS: Kun partiosi kohtaavat jonkun tunkeutuneena yksityisalueelle - ylittämässä rajaa, ylittämässä tämän henkilön yksityisaluetta - mitä teette?

FOOTE: No, jokainen tapaus on hiukan erilainen. Tässä tapauksessa teemme seuraavasti: Mikäli he ovat vain tunkeutuneet yksityisalueelle, ja mikäli he ovat siviilivaatteissa eivätkä aseistautuneita, käskemme heitä heti poistumaan yksityisalueelta siihen suuntaan, johon maanomistaja on käskenyt.

KAS: Ovatko miehesi aseistautuneita?

FOOTE: Ilman muuta, mutta tämä on heidän oma valintansa. Emme vaadi heitä kantamaan aseita; annamme heille mahdollisuuden kantaa aseita.

KAS: Eli miehesi käskevät heitä poistumaan?

FOOTE: Mikäli he kieltäytyvät poistumasta - tai kieltäytyvät poistumasta siihen suuntaan, jonne maanomistaja tai me toimiessamme maanomistajan nimissä heitä käskemme - silloin yksinkertaisesta tunkeutumisesta tulee rikollinen tunkeutuminen. Se on rike. Tulemme tekemään siviilipidätyksen kieltäytymisestä poistua siihen suuntaan, jonne käskemme, tai totaalisesta kieltäytymisestä. Lisäämme myös kaikki kulut, jotka katsomme aiheutuneen omaisuuden vahingoittamisesta, varkaudesta, hyökkäyksestä... Olemme siellä etsimässä rikollista toimintaa isännän kutsumina vieraina. Mikäli kohtaamme aseistautuneita rikollisia, emme salli heidän jatkaa vaeltelua yksityisalueella aseistautuneina. Riisumme heidät aseista. Ja teemme siviilipidätyksen muustakin, kuin pelkästä laittomasta tunkeutumisesta yksityisalueelle. Mikäli heillä on univormut ja aseet, he eivät ole siviilejä läpikulkumatkalla; he ovat vieraan vallan armeijaa, ja terroristeja. Osavaltion lakien mukaan emme saa käyttää tappavaa voimaa ellei sitä meitä kohtaan ensin käytetä, tai meitä sillä uhata. Siviilirikollisten kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että heidän täytyy osoittaa meitä aseella tai ampua meitä, ennen kuin voimme vastata tuleen. Jokainen, joka on käynyt käsiasekurssin, ymmärtää tämän yksinkertaisen periaatteen - et voi yksinomaan, mielivaltaisesti ja julkisesti ensiksi käyttää tappavaa voimaa. Sen täytyy olla vastaus uhkaan tai toisen käyttämään tappavaan voimaan. Kuitenkin, mikäli he ovat aseistautuneita, univormuissa ja käyttäytyvät koordinoidusti ja suunnitelmallisesti, ovat he osa vierasmaalaista sotilasjoukkoa. Vierasmaalaisen armeijan tappavuutta kutsumme ilmaisulla "Command, Control and Communications". Kyky C3:een on tappavuuden määritelmä kaikissa nykyaikaisissa sotilasyksiköissä. Mikäli he ovat aseistautuneita, univormuissa ja käyttäytyvät koordinoidusti sekä suunnitelmallisesti, on heidän silkka läsnäolonsa suora, välitön, vakuuttava ja tappava uhka.

KAS: Miten te vastaatte tuollaiseen uhkaan?

FOOTE: Ammumme heitä kohti. Ei varoitusta. Ei kyselyjä. Mikäli he ovat aseistautuneita ja univormuissa sekä selvästi vieraan vallan sotilasyksikkö, avaamme tulen.

KAS: Kuinka usein tätä tapahtuu?

FOOTE: Oli hiton lähellä aikaisemmin tällä viikolla. Kohtasimme meksikolaisia sotilaita yksityisalueella. Tiedusteluyksikkömme koostui ainoastaan kahdesta miehestä, joten heitä ei ollut tarpeeksi, jotta he olisivat turvallisesti voineet avata tulen ja päässeet hengissä pois. Niitä oli seitsemän kertaa enemmän. Mutta päätimme tulevaisuudessa olla empimättä. Tuo oli viimeinen kerta, kun he tulevat sille yksityisalueelle. Heillä oli vihreät univormut, ja he salakuljettivat huumeita yksityisalueelle. Seuraavan kerran, kun sellainen yksikkö kohdataan, tulemme avaaman tulen - vaikka meitä olisi vähemmän. Meillä on ollut neljä tällaista kohtaamista yksityisalueella sitten kesäkuun.

KAS: Onko tullut henkilövahinkoja?

FOOTE: Ei. Olemme nähneet heidät neljä kertaa. Emme ole tulittaneet heitä. Tulemme ampumaan seuraavalla kerralla. Leikkimiset on leikitty tässä vaiheessa.

KAS: Kuinka usein laittomien siirtolaisten ja rajavartijoiden välillä on ammuskeltu?

FOOTE: Sitä tapahtuu viikoittain. Viime viikolla oli kaksi sellaista ampumistapausta, sitä edeltävänä viikkona kolme, ja lista jatkuu…

KAS: Täällä American Dissident Voicesissa olemme kertoneet hyökkäyksistä maatiloihin, raiskauksista ja murhista, joita tapahtuu Etelä-Afrikassa. Onko mitään vastaavaa tapahtumassa amerikkalaisille? Onko yhtään amerikkalaista raiskattu, murhattu tai joutunut hyökkäyksen kohteeksi rajalla tänä vuonna?

FOOTE: Kutsun teidät kuuntelijat käymään kotisivuillamme [ http://www.ranchrescue.com/ ], menemään Stories-sivulle, ja lukemaan sieltä kohdat "Silent War" ja "Silent War 2". Nuo kirjoitti Kerry Morales. Hän on itse maahanmuuttaja. Hän heräsi sängyssään rikollisen muukalaisen kädet kurkullaan. Hän asuu Duvallin piirikunnassa, Texasissa. Hänen aviomiehensä on univormua käyttävä lainvalvoja - eikä hän pysty suojelemaan häntä. Hänen kotinsa on kahdesti viime vuonna joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Viimeisin kerta oli se, kun hän heräsi raiskaajan kädet kaulansa ympärillä. Hän puolusti itseään ottamalla tyynynsä alta 40-kaliiperisen käsiaseensa. Hänen on nukuttava sen kanssa ollakseen turvassa. Löydät myös "Media Coverage" -sivulta kertomuksen iäkkäästä Parker Canyon Laken pariskunnasta täältä Cochisesta. He tarjosivat ruokaa ja juotavaa kolmen laittoman muukalaisen ryhmälle, joka syötyään hyökkäsi vanhusten kimppuun, hakkasi miehen tajuttomaksi, sysäsi hänet lava-auton peitetylle lavalle, ja pakotti vaimon ajamaan autoa hakeakseen lisää rikollisia muukalaisia. Voit myös lukea kertomuksen miehestä, joka tuli kotiin vuonna 2001 täällä Cochisessa, käveli olohuoneeseen, ja löysi 20 rikollista muukalaista odottamassa häntä. Yksi heistä lähestyi häntä metsästysveitsen kanssa. Hän puolusti itseään käsiaseellaan. Kaikki rikolliset muukalaiset lähtivät karkuun takaovesta ja ikkunoista. Hän ei loukkaantunut, ja suurin osa rikollisista saatiin kiinni. He saivat myös kiinni hyökkääjän - oli melko helppoa tunnistaa hänet, koska hän oli ainut, jolla oli 38-kaliiperin reikä ruumiissaan. Mutta syytettiinkö hyökkääjää mistään? Nostiko rohkea lääninsyyttäjä täällä Cochisessa syytteen tätä rikollista meksikolaista vastaan hyökkäyksestä tappavalla aseella, tai murhayrityksestä, murrosta, tai kotirauhan rikkomisesta? Ei. 48 tunnin jälkeen tämä rikollinen muukalainen parsittiin kuntoon sairaalassa paikallisten veronmaksajien rahoilla ja lähetettiin takaisin Meksikoon. Mitään syytteitä ei nostettu.

KAS: Sairasta!

FOOTE: Yksityisten maanomistajien, Amerikan kansalaisten oikeudet saavat väistyä rikollisten meksikolaisten erikoiskohtelun edessä. Jos olet Meksikon kansalainen, ja olet laittomasti täällä ja jäät kiinni, vaikka olet tehnyt rikoksen, et kohtaa mitään vakavampaa, kuin yksinkertaisen karkotuksen. Se ei ehkäise rikoksia. Koska jos olet rikollinen muukalainen Meksikosta, ja jäät kiinni kävelemästä julkisella kadulla, sinut karkotetaan. Jos jäät kiinni jonkun toisen olohuoneesta, sinut karkotetaan. Jos jäät kiinni jostain vähäisemmästä kuin murhasta, sinut ainoastaan karkotetaan. Ja jos teet murhan, sinun ei tarvitse muuta kuin juosta takaisin rajan yli Meksikoon. Meksiko ei karkota sinua.

KAS: Se on lupa raiskata, ryöstää ja jopa tappaa.

FOOTE: Kohtaamme ennen pitkää vastaavanlaisen rikosten aallon kuin Rhodesiassa 1970-luvulla, ja sellaisen, joka tapahtuu Etelä-Afrikassa juuri nyt. Nämä rikolliset vyöryvät rajan yli ja raiskaavat, tappavat ja hohtavat rankaisemattomuutta. Rajaseudun lääninsyyttäjät ovat myöntäneet syyttämättäjättämissuojan perustuen ainoastaan kansalaisuuteen ja maahanmuuttaja-asemaan. Voit tehdä minkä tahansa rikoksen paitsi murhan, ja päästä kuin koira veräjästä Cochisessa ja suurimmassa osassa muissa raja-alueen piirikunnista.

KAS: Miksi he tekevät tuota?

FOOTE: Tuo on erittäin hyvä kysymys tutkivalle journalistille kysyä rajaseudun syyttäjiltä.

KAS: Onko niin, että media ristiinnaulitsisi heidät mikäli he tekisivät asialle jotain?

FOOTE: Ainut asia, mitä heidän täytyisi tehdä, on noudattaa lakia. Heidän tarvitsisi ainoastaan sanoa "nollatoleranssi", ei erityiskohtelua. Ei ole kyse siitä, etteikö heillä olisi työkaluja saatavilla. On kyse heidän haluttomuudestaan käyttää niitä. Mikäli Amerikan kansalainen tekee samat rikokset, häntä syytetään aivan varmasti. Mutta jos kyseessä on meksikolainen, joka on laittomasti tässä maassa ja tekee nämä rikokset, hänen annetaan kulkea vapaana. Miksi näin? Siinä kysymys, johon tahdon vastauksen.

KAS: Niin minäkin. Tiedämme, että valtakunnallinen media on hiljaa suurimmasta osasta tästä, mutta onko paikallisessa mediassa ketään, joka olisi puolellanne?

FOOTE: Todellakin. Oli eräs reportteri Douglas Daily Dispatchista, Xavier Zaragoza. Hänet kutsuttiin tänne toimestamme viikkoja sitten. Hän oli täällä sinä päivänä, kun maanomistajaisäntämme pidätettiin. Itse asiassa, hän seurasi Caseytä kaupunkiin lähtiessään täältä. Casey pidätettiin paikallisella bensa-asemalla. Kun hän seurasi isäntäämme kaupunkiin, ja näki SWAT-ryhmän iskevän maanomistajaisäntämme kimppuun, hän nousi autostaan ottaakseen kuvia. Liittovaltion agentit osoittivat häntä konepistooleilla ja käskivät pistää kameran pois. Heidän seurassaan oli myös paikallisia Douglasin poliisilaitoksen poliiseja, jotka kertoivat agenteille, että hän oli paikallisen median jäsen. Hän on laillinen, oikeaksi todistettu lehdistön jäsen - ja he osoittivat häntä konepistooleilla, koska eivät tahtoneet hänen ottavan kuvia heidän rikoksestaan. Nämä ovat liittovaltion agentteja, jotka toimivat rikollisesti kansalaisiamme kohtaan suojellakseen rikollisia, jotka kohtelevat kaltoin maanomistajiamme.

KAS: Julkaisiko Zaragoza tämän lehdessään?

FOOTE: Häntä on peloteltu. Eikä hänen lehtensä anna lupaa puhua tästä.

KAS: Eli teillä on yksi henkilö paikallisessa mediassa puolellanne, mutta hänen ei anneta puhua tästä. Onko muita?

FOOTE: Meillä on ollut paljon hyviä toimittajia sekä kirjeenvaihtajia aikaisemmin. Ehkä kaikista urhein oli Rob Krott, joka tuli kanssamme maastoon operaatio Hawkin aikana Santa Cruzin piirikunnassa lokakuussa 2002. Hän julkaisi mahtavan kaksiosaisen artikkelin, joka ilmestyi Soldier of Fortune -lehdessä - erittäin hyvää julkisuutta. Olemme saaneet todella reilua julkisuutta NBC:n tytäryhtiöltä Tucsonissa, KDOA Channel 4. He tulivat ja tekivät videon, jossa luovutimme huumeet paikallisille viranomaisille viime vuoden lokakuussa. Ja he sanoivat sen suoraan: "Katsokaa, nämä ovat vapaaehtoisia, he ovat täällä omalla rahoillaan ja ajallaan - miksi Santa Cruzin sheriffi kutsuu meitä amatööreiksi, kun hän ei pystynyt tekemään sitä, mitä me?"

KAS: Hyvä kysymys. No, olen iloinen, että olette saaneet edes jotain reilua julkisuutta.

FOOTE: Todella vähän.

KAS: Kuulostaa kieltämättä vähäiseltä.

FOOTE: Katsomme asiaa tältä kantilta: joka kerta, kun saamme kielteistä julkisuutta, levittää se sanaa siitä, mitä täällä tapahtuu, keitä me olemme, mitä me teemme, ja kuinka meillä sujuu.

KAS: Oletteko kasvamaan päin?

FOOTE: Varmasti. Viime vuonna kasvoimme suunnattomasti - enemmän, kuin kahtena edellisenä vuotena yhteensä.

KAS: Siitäkin huolimatta, eikö pyrkimyksenne tunnu pieneltä ongelman laajuudessa? Tarkoitan, että Yhdysvaltojen ja Meksikon raja on 2 000 mailia pitkä.

FOOTE: No, tarkastelemme tätä yksi askel kerrallaan. On parempi tehdä jotain, joka ei riitä, kuin olla tekemättä mitään. Koska "ei tarpeeksi" on kuitenkin enemmän kuin "ei mitään".

KAS: Kuinka monta vapaaehtoista tarvittaisiin turvaamaan koko raja? Mikäli sinulla olisi, sanotaanko, kahdenkymmenen henkilön partio joka maililla - se tekisi 40 000 miestä.

FOOTE: Varmasti, mikäli heillä olisi oikeat välineet ja tuki.

KAS: Katsopa asiaa tältä kantilta: Jos meillä on 150 miljardia dollaria käytettäväksi, jotta voidaan turvata rajat jossain Lähi-Idän valtiossa....

FOOTE: Miksi emme voisi käyttää tuosta puolet tai neljäsosa turvataksemme omat rajamme?

KAS: Oikein. Jos 40 000 miehen joukot tarvittaisiin, tuollaisella budjetilla voisimme käyttää 3,75 miljoonaa dollaria per mies noissa joukoissa.

FOOTE: Nimenomaan. Tarvitsemme rajamme turvaamiseen sotavoimia. Se on ainut asia, joka turvaisi sen kunnolla. Silti oma oikeuskanslerimme on sanonut julkisesti, että "historialliset ja kulttuuriset" syyt estävät meitä laittamasta sotavoimia rajalle. Mutta ilmeisesti nuo "historialliset ja kulttuuriset" syyt eivät koske Meksikon armeijaa - koska meillä on vedenpitävää, selkeää videonauhaa siitä, kun aseistettu, univormupukuinen Meksikon armeijan osasto partioi edestakaisin täällä Cochisessa joka päivä. Ero on, että nämä Meksikon armeijan partiot, jotka toimivat kirkkaassa päivänvalossa kantaen saksalaisvalmisteisia konepistooleita amerikkalaisissa ajoneuvoissa, eivät ole suojelemassa Amerikan kansalaisten omaisuutta ja elämää. He ovat täällä turvatakseen rajat huumeiden salakuljettajille.

KAS: Minusta tuntuu, että jos meillä on varaa turvata Lähi-idän maiden rajat, voimme myös turvata omamme - tapahtui tämä sitten militarisoidun rajan tai jonkinlaisen subventoidun vapaaehtoisjoukon avulla.

FOOTE: Joko militarisoit rajan tai hyväksyt, että meillä on avoin kutsu kaikille terroristeille tulla tänne.

KAS: Minkälaista apua Ranch Rescue tarvitsee?

FOOTE: Tarvitsemme miehiä, joilla on lainvalvonta- ja sotilastaustaa - erityisesti jääkäreitä, koska sillä tavalla toimimme. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat valmiita tulemaan tänne omalla ajallaan ja rahallaan, omin vaattein ja välinein, ja auttamaan meitä turvaamaan tämän yksityisalueen ja naapureidemme yksityisalueet - naapureiden, joilta saamme päivittäin tuen ja luottamuksen. Olemme nyt tilanteessa, jossa tulemme pian työskentelemään maanomistajien ryhmän kanssa. He omistavat yhteensä 1800 eekkeriä yhdestä maan vaikeakulkuisimmista huumeidensalakuljetusreitistä. Meillä on ryhmä vapaaehtoisia heidän yksityisalueellaan juuri nyt, tänään, kun puhumme. Samaan aikaan kun keskustelemme, tarkkailen koko ajan radiota ja kuuntelen viestejä heiltä, jotta tiedän, mitä sillä yksityisalueella tapahtuu. Tarvitsemme enemmän juuri sellaisia miehiä. Tarvitsemme myös miehiä ja naisia, jotka osaavat käyttää radiota, käyttää videokameraa, ajaa ajoneuvoa kuljettaakseen vapaaehtoisiamme edestakaisin, laittamaan ruokaa, kertomaan medialle, kirjoittamaan artikkeleita. Tarvitsemme kaikenlaista tukea ja rakennusvapaaehtoisia. Yritämme rakentaa konkreettisia rakennuksia tälle yksityisalueelle majoittamaan ylimääräisiä vapaaehtoisia ja säilyttääksemme tarvikkeita. Lahjoituksia virtaa sisään - pidämme aina rahasta, mutta pidämme myös sellaisista asioista kuten ruoka, pimeänäkölaitteet, videokamerat - kaikesta, jonka voit kuvitella auttavan pyrkimystämme kokonaisuudessaan. Saimme juuri kuukausi sitten erittäin anteliaan lahjan mieheltä, joka siivosi varastoaan Teksasissa. Hän lahjoitti meille kokonaisen ammusten lataussarjan, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Siinä lahjassa täytyi olla 10 000 dollarin edestä lataustarvikkeita. Se oli todella anteliasta. Ihmiset ovat tarjoutuneet lahjoittamaan meille hevosiaan, tai omaa aikaansa hevospartiona. Se on todella tehokasta täällä. Mad Mike Williams Soldier of Fortunesta on ollut täällä. Mike Williams on 78-vuotias, eikä pysty ratsastamaan hevosella, eikä raahaamaan reppua kentällä, mutta hän toi mukanaan vuosikymmenten kokemuksen sotilaana olemisesta. Mike taisteli Kongossa 60-luvulla. Hän taisteli Rhodesiassa 70-luvulla. Hän perusti yksikön nimeltä Grey’s Scouts, jota hän myös johti taktisena komentajana. Hänen kokemuksensa johtaa ratsailla toimivaa jääkäriyksikköä on ollut meille verrattoman arvokasta, luoden perustukset oman hevosilla toimivan partion luomiselle.

KAS: Jack, kuulostat erittäin innostuneelta. Onko tästä tullut elämäsi keskipiste?

FOOTE: Siitä on alkanut tulla - paljolti vaimoni harmiksi. Koska käytän niin paljon aikaa tähän, hän kutsuu Ranch Rescueta rakastajattarekseni. Kaikkien täytyy ymmärtää, että tämä on taistelu, jossa olemme, ja joka ei ole pelkästään hiljainen sota; tästä on tullut ampumasota täällä rajalla. Luoteja ammutaan tällä rajalla vähintään kerran viikossa - ellei peräti joka ilta.

KAS: Ja tämä tapahtuu rajoitetun alueesi sisällä, niinkö?

FOOTE: Joka puolella tätä rajaa, jos joku tulee kertomaan "tämä tapahtui viime yönä", en enää ylläty asiasta.

KAS: Kuinka kiinnostuneet voivat tavoittaa sinut, Jack?

FOOTE: Menemällä nettisivuillemme http://www.ranchrescue.com tai lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen volunteer@ranchrescue.com. Siellä on linkkejä kirjoittamiimme artikkeleihin joita on kirjoitettu tapahtumista rajalla. Siellä on jopa tarina siitä, kuinka eräs heppu onnistui salakuljettamaan elefantin - en ole keksinyt tätä itse. Katso riittävän alas media-tarinoiden listaa - tämä heppu oikeasti salakuljetti elefantin rajan yli, läpi tullin tarkistuspisteiden.

KAS: Jos pystyt salakuljettamaan 8 000 ihmistä päivässä, niin luulen, että voit myös salakuljettaa elefantin.

FOOTE: En pystynyt vastustamaan tuon laittamista sinne; se oli pakko pistää.

KAS: Voivatko ihmiset tavoittaa sinut kirjeitse?

FOOTE: Kyllä. Osoite on nettisivuillamme, mutta mikäli tahdot ilmoittaa sen täällä, se on Post Office Box 2684, Douglas AZ 85608, USA. Tai voit soittaa meille tänne Camp Thunderbirdiin. Numero tänne on 520-364-3966. Jos joudut vastaajaan, puhumme juuri puhelimessa.

KAS: Onko jotain muuta, mitä tahtoisit lisätä ennen kuin lopetamme ohjelman?

FOOTE: Asia, joka kaikkien täytyy ymmärtää Ranch Rescuesta on se, ettemme ole näiden maanomistajien ensimmäinen valinta. He tahtoisivat mieluummin soittaa jollekin hallituksessa, jolle he maksavat vaivalla ansaittua rahaa veroina, jotta he tulisivat ja suojelisivat heidän omaisuuttaan - turvatakseen kotinsa ja perheensä - pitämällä lait voimassa. He soittavat Ranch Rescueen viimeisenä keinona koska ei ole ketään muuta, joka tulisi ja antaisi uskottavan pelotteen. Seisomme rintarinnan näiden maanomistajien kanssa, jotka ovat kutsuneet meidät. Ja rintarinnan osoitamme hallitustamme ja sanomme kaikille heille: Joko te pidätte nämä rikolliset poissa mailtamme, tai Jumalan nimeen, me pidämme.

KAS: Kiitos Jack Foote. Kiitos sinulle isänmaallisista ja inhimillisistä teoista, ja kiitos vielä kerran kun tulit American Dissident Voices -ohjelmaan vieraaksi.

FOOTE: Kiitos sinulle tästä mahdollisuudesta puhua kuuntelevalle yleisöllesi.

Ranch Rescue tarjoaa suojelua maanomistajille rajamme varrella. National Alliance tarjoaa suojelua geneettiselle perimällemme, jota ilman ei olisi mitään suojelemisen arvoista.

Annamme tänään erikoiskiitokset National Vanguardin apulaistoimittajalle Ben Parkerille, joka järjesti tämän haastattelun. [http://www.tinyurl.com/zmkg]

Antakaa minun käyttää hetki tästä Yuletide-kaudesta kiittääkseni kaikkia, jotka ovat tehneet National Alliancesta ja National Vanguardista menestyksen vuonna 2003. Kiitos kaikille teille, jotka ovat uskollisesti seisseet rinnallamme kun valvottu media ja huhujenlevittäjät käynnistivät valhekoneensa. Kiitos kaikille teille, jotka ovat lahjoittaneet rahaa, ostaneet kirjoja ja CD:itä, ja tilanneet lehtiämme. Erityisesti kiitos kirjailijoillemme ja toimittajillemme, jotka ovat tehneet julkaisuistamme sitä, mitä ne ovat tänään. Kiitos kaikille teille suurisydämisille miehille ja naisille, jotka välittävät korvaamattoman kauniin ja luovan rotumme tulevaisuudesta. Yhdessä nousemme yhä korkeammalle vuonna 2004, kun teemme rohkean matkamme ensimmäiset askeleet, joidenka uskomme johtavan tähtiin. Hyvää Yulea jok’ikiselle teistä!

Ensi viikkoon, tässä Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua Richard Berkeley Cottenin sanoista: "Vapaus ei ole ilmaista, vapaat ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, ja tasa-arvoiset ihmiset eivät ole vapaita."