Vasemmalla ja oikealla Matthew Bowens ja Jennifer Fettig, detroitilaiset poliisit, jotka tapettiin heidän ollessaan töissä. Keskellä: Eric Lee Marshall, joka on syytettynä ja pidätettynä heidän murhastaan. Taka-alalla näemme rappeutuneet jäänteet kerran niin upeasta Detroitin rautatieasemasta, joka nykyisin symboloi vain rodullista ja kulttuurista rappioita, joka uhkaa koko sivilisaatiotamme.

Kaksi valkoista on taas kuollut, mustan rikollisen toimesta. Poliisilaitoksen kädet on sidotut, mitä tulee mustien ja muiden ei-valkoisten rikollisuuteen; Hallitusta kontrolloivat ei-valkoiset; Hulluille on annettu mahdollisuus toteuttaa rodullista tasa-arvoa; Media edistää monirotuista valkoisten vastaista mielenvikaisuutta, joka ei vain tappanut näitä kahta nuorta valkoista, vaan joka tappaa meitä kaikkia, henkisesti ja fyysisesti, Detroitin likaisista kujista Etelä-Afrikan ruohotasangoille, missä tuhannet valkoiset ovat jo kaatuneet ilman protestin sanakaan New Yorkin ja Hollywoodin mestariprotestoijilta. Matthew Bowens ja Jennifer Fettig ovat molemmat kuolleet suorittaessaan velvollisuuttaan.

Matthew Bowens halusi tehdä sitä, mikä on oikein tässä maailmassa. Hän oli nuori valkoinen mies Michiganista, joka halusi poliisiksi, jotta voisi ottaa ”pahat pojat kiinni”. Hän saavutti unelmansa. Vuonna 2000 heti lukiosta valmistuttuaan hän lähti poliisikouluun. Kun hänet hiljattain hyväksyttiin Detroitiin poliisiksi, hän lähti univormussa takaisin Lincoln Parkin lukioon näyttääkseen entisille opettajilleen ja naapurustolleen, että hän oli pärjännyt hyvin. Scott Tocco, apulaisrehtori Lincoln Parkista, muistaa tämän päivän. Bowens halusi erityisesti näyttää uutta virkamerkkiään Toccolle, koska hän oli toiminut Toccon toimistoapulaisena kaksi vuotta opiskeluaikanaan. Sinä aikana Bowens ja Tocco keskustelivat usein siitä, mitä Bowensin tulevaisuus tuo mukanaan. Kun Bowens tuli takaisin näyttämään virkamerkkiään, Tocco sanoi hänelle: ”Sinulla on kova urakka edessäsi.”

Matthew Bowensin lyhyellä uralla oli riemuhetkiäkin. Hänet tunnettiin vaarankin edessä sisukkaana ja hyväntuulisena ihmisenä, ja hänen ystävänsä kutsuivat häntä ”piirin ilopilleriksi”. Eräs hänen työkaverinsa ylisti häntä seuraavasti: "Hän puhdisti katuja niin hyvin vaikka hän oli niin nuori, se oikein yllätti minut. Hän todella piti pahojen tyyppien kiinniottamisesta”. Bowens kiipesi kerran palotietä koulun katolle ja kapusi rohkeasti korkealla olevasta ikkunasta sisään pysäyttääkseen varkaan. Hän taputti varasta olalle kun hän lähestyi ikkunaa tietokone käsissään. ”Varas tiputti tietokoneen ja Matt kantoi hänet alas pelastustietä.”

Muutama riemunhetki. Niille kaikille tuli kuitenkin loppu muutama päivä sitten, jolloin 21-vuotias Matthew Bowens vaipui ikuiseen uneen.

Matthew Bowensin työpari oli 26-vuotias Jennifer Fettig. Mikä sai tämän nuoren valkoisen naisen ryhtymään poliisiksi? Oliko se halu tehdä oikein, ja taistella sitä vastaan, mikä tässä yhteiskunnassa on vikana? Ehkäpä. Oliko se median luoma kuva ”vahvasta naisesta”, joka pystyy tekemään sen, mitä mieskin? Olivatko syynä Jerry Bruckheimerin tuottamat urbaanit rikollisdraamat tv:ssä ja elokuvissa? Sitä minä en tiedä. Sen taas tiedän, että nuori tyttö Petoskeystä, Michiganista, sanoi, että hän ”kaipasi toimintaa, kaupungin kaduilla”. Yhdessä vaiheessa hänen lyhyen poliisiuransa aikana hän suunnitteli erityistapausten suunnittelua, mutta hänen mielestään työ oli ”tylsää”. Hän pyysi, että hänet palautettaisiin takaisin Detroitin verisille kaduille, ja erityisesti yöpartioon. Yövuorossa maanantaina heti ystävänpäivän jälkeen hänen elämänsä päättyi mustan rikollisen vuoksi.

Varhain maanantaina, vuorokauden ensimmäisten tuntien aikana 16.2.2004, Bowens ja Fettig partioivat yhdessä Pohjois-Amerikan mustimmista ja vaarallisimmista kaupungeista ja alueista, Detroitin 4. piirissä. Noin kello kahden aikaa aamuyöstä Bowens ja Fettig pysäyttivät tummansinisen, vuosimallia 1989 olevan pick-up-mallisen GMC Sierra -kuorma-auton Gilbertissä, Michigan Avenuelta pohjoiseen. Ajajan oli havaittu olleen tekemisissä prostituoidun kanssa vain vähän aiemmin. Todistajana jutussa toimiva sanoi, että kun poliisit ajoivat kadulla, kuului huuto ”kytät, kytät!” ja renkaat ulisivat kun auto kiihdytti nopeasti pois, ajovalot sammutettuina. Ajoneuvon ajaja, 23-vuotias musta mies nimeltään Eric L. Marshall, ei kuitenkaan päässyt karkuun, ja Fettig ja Bowens pysäyttivät hänet. Toinen poliiseista kysyi Marshallilta ajokorttia, jonka hän antoikin. Virkamies otti todistuksen mukanaan autoonsa, luultavasti rutiinitarkastusta varten.

Molemmat valkoiset poliisit istuivat autossaan, kun musta mies astui ulos omastaan. Hän käveli apukuskin puolelle, veti esiin .40-kaliiberisen pistoolin ja avasi tulen, osuen ainakin kaksi kertaa Jennifer Fettigiin. Toinen luodeista osui päähän. Marshall vetäytyi tämän jälkeen pimeään paikkaan, josta hän saattoi nähdä, mutta häntä itseään ei nähty. Matthew Bowens pyysi radiolla apua: ”Poliisia ammuttu.” Ne olivat viimeiset sanat, jotka hän koskaan sanoi. Hän lähti poliisiautosta ulos, ja ehti vain parin askeleen päähän, kun Marshall aloitti taas ammuskelun, osuen Bowensia yhdeksän kertaa. Bowens jäi makaamaan omaan verilammikkoonsa. Marshall juoksi n. 400 metriä hänestä poispäin kunnes kääntyi ja haki Bowensin aseen - jättäen ajokorttinsa poliisiautoon. Tämän jälkeen hän meni kotiinsa, osoitteeseen, joka oli merkitty unohdetun ajokortin kääntöpuolelle.

Yhdeksän ampumahaavaa saanut ja kovasti verta menettänyt Bowens kuoli tapahtumapaikalle. Fettig joutui koomaan. Hänen perheensä lennätettiin poliisihelikopterilla paikalle Petoskeystä. Molemmat Matthew ja Jennifer julistettiin kuolleeksi Henry Ford -sairaalassa, vaikka Jennifer sinnittelikin hengissä 12 tuntia.

Poliisille ei ollut kovin vaikeaa löytää ei-niin-älykästä Eric L. Marshallia, joka meni suoraan kotiinsa, osoitteeseen, joka näkyi ajokortissa. http://tinyurl.com/34ncz

Kaksi poliisivirkailijaa, jotka saapuivat myöhemmin tapahtumapaikalle, löysivät tyhjän lippaan ja ”ainakin” 22 hylsyä kadulta. Me tiedämme, että Jenniferiin osui ainakin kahdesti ja Matthew’iin ainakin yhdeksän kertaa. Selonteot kertoivat, etteivät Bowens tai Fettig vastanneet tuleen, vaikka jotkut aiemmat raportit kertoivatkin, että se ei ollut varmaa. Tämä on mielestäni hyvin merkittävää. Kaupungeissa kaikkialla Amerikassa valkoiset poliisimiehet pelkäävät syytteitä ja vankilaa, jos he käyttävät voimaa mustia kohtaan, jotka valittavat ”rasismista” pienimmästäkin provokaatiosta. He valittavat ”rasismista”, koska he tietävät, että juutalaisten omistama media auttaa heitä. He valittavat ”rasismista”, koska se usein auttaa heitä oikeudessa - syytteet unohdetaan tai niitä lievennetään. He valittavat ”rasismista”, koska se joskus tuo rikollisille miljoonien dollarien arvoisia siviilipalkkioita pääosin mustilta valamiehistöiltä, jotka ovat hallitsevina suurimpien kaupunkiemme oikeusjärjestelmissä. Poliisiosastot, jotka seuraavat massamedian poliittista korrektiutta, ovat lisänneet sääntöjä, jotka vähentävät entisestään tilanteita, joissa poliisin voi käyttää asetta saamatta rangaistusta. Valkoiset poliisit ovat erityisen vastahakoisia käyttämään tappavaa voimaa. Uskon, että tämä on todennäköisin selitys sille, että Jennifer ja Matthew menehtyivät.

Toinen valkoinen detroitilainen poliisi, poliisipäällikkö Charles Barbieri, joka tunsi sekä Jenniferin että Matthew’n, sanoi: ”Tämä on hyvin henkilökohtaista. Kahta poliisia ammutaan kadulla keskellä yötä. Minkä takia?”. Niin todellakin, minkä takia, päällikkö Charles Barbieri? Koska olemme antaneet raakalaisten ottaa vallan kaupungeissamme. Koska olemme hyväksyneet kirotun valheen rodullisesta tasa-arvosta totuutena. Koska olemme antaneet muukalaisten johtaa hallitustamme sen sijaan, että olisimme tehneet tarvittavan raskaan työn taataksemme, että me ja jälkeläisemme pysyvät hallitsijoina tässä maassa. Koska olemme antaneet kerran niin kauniiden paikkojen rappeutua verisiksi raunioiksi, joissa epäinhimilliset olennot tappavat miten haluavat. Se on vastaus kysymykseen ”minkä takia?”, päällikkö Barbieri - vaikka epäilenkin, että tiedätte sen jo.

Mustan rikollisen puutteellinen älykkyys osoitettiin taas muutama päivä sitten, kun Marshall asetettiin syytteeseen. Ensinnäkin hän näytti myöntävän osallisuutensa rikokseen sanoessaan tuomioistuimelle: ”Sanokaa heille, että olen pahoillani. Se oli virhe.” Sen jälkeen hän sanoi, ettei ole syyllinen. Ehkä hänen paksuun kalloonsa meni vihdoin perille se, että 22 laukausta kahta poliisiautolla saapunutta poliisia päin tuskin luonnehditaan ”vahingoksi”. http://tinyurl.com/2zzg6

Ei kuitenkaan vaikuta paljon, että Eric Marshall on tyhmä tappaja, vaikka hänen tyhmyytensä vuoksi hänet oli hyvin helppo ottaa kiinni. Se ei merkitse mitään, koska biomassaa, joka hänet tuotti, elättää pääosin valkoiset amerikkalaiset veronmaksajat. Se biomassa tuottaa ericmarshalleja niin paljon, että vaikka heistä kukaan ei uusisi enää rikoksia, emme ehtisi rakentaa heille tarpeeksi nopeasti vankiloita. Jopa Detroit Free Press, kerran mahtava sanomalehti, joka oli nautti ansaitusti suurta kunnioitusta, on vajonnut niin alas, että yksi heidän toimittajistaan kirjoitti, että Marshall oli vahingossa ”jättänyt henkilöllisyytensä” poliisiautoon - yksikään oikolukija ei löytänyt tätä virhettä. Se on ”affirmative actionia”, vähemmistöjen edun valvontaa, ja Detroitin biomassaa täydessä toiminnassa. http://tinyurl.com/2ozlr

Silläkään ei ole mitään väliä, ettei moni mustakaan pidä Eric Marshallista yhtään sen enempää, kuin mekään. Silläkään ei ole väliä, että jotkut heistä jopa tarjosivat omaa afroamerikkalaista kirkkoaan muistojumalanpalvelukseen teurastetuille valkoisille virkailijoille osoittaakseen sympatiaansa. Sillä ei ole väliä, koska - olivatpa he kuinka sympaattisia ja vilpittömiä tahansa - heidän keskimääräinen kulttuurillinen ja älyllinen tasonsa takaa sen, että tämä verilöyly tulee jatkumaan, olivatpa tuon rodun kehittyneempien ja vähemmän väkivaltaisten jäsenten aikeet mitkä tahansa. Sillä ei ole väliä, koska monirotuisuutta seuraa aina rodullinen väkivalta, viha ja katkeruus. Median avulla rikas juutalainen eliitti survoo valheita valkoisesta ”sorrosta” jokaisen päähän, ja miljoonat mustat jakavat tämän mielipiteen, kuten tämä, joka kirjoitti murhista Detroitin Internet-keskustelufoorumille:

”21-vuotias valkoinen miespuolinen sika Detroitissa (Eminem-maa)? Viime laskemalla Detroit oli 12,26 prosenttisesti ”valkoinen” ja 81,55 prosenttisesti afroamerikkalainen. Monet afroamerikkalaisista haluaisivat olla Detroitissa poliiseja, mutta heidät hylätään, koska heidän ruumistaan löytyy merkkejä kannabiksen käytöstä. (Käyttö näkyy 70 päivää viimeisen käyttökerran jälkeen.) Siispä on itsekeskeisiä 21-vuotiaita [kuten Bowens] ja heidän jumalaa matkivia mentaliteettejaan käskemässä veljiä ja siskoja. Vaikka ampuja oli moraalisesti väärässä, sympatisoin häntä. Nuo poliisit eivät seuranneet tavanomaista käytäntöä (jostain syystä), eivätkä lopettaneet. Kun Detroitin poliisilaitos näyttää Detroitilta (>70% afroamerikkalaisia), tulevat Detroitin poliisi ja populaatio paremmin toimeen. Siihen saakka... 2 kuollutta, tuhansia vielä jäljellä.” http://tinyurl.com/2zbm7

Detroitin poliisi oli ennen pitkälti valkoinen - kuten kirjoittaja uskoo sen edelleenkin olevan - mutta viimeisimmät tilastot osoittavat, että poliiseista 64 % on mustia. Poliisipäällikkökin on musta. Molemmat apulaispäällikötkin ovat mustia. Detroitin pormestarikin on musta. Mutta sekään ei riitä. Monet mustat kadulla ovat yhä näreissään ”valkoisesta rasismista”, jota media jatkuvasti jankuttaa. Tämä on johtanut siihen tulokseen, että he sympatisoivat poliisien tappajia, ja sanovat ”kaksi kuollutta, tuhansia vielä jäljellä”.

Detroit on liian todellinen tulos siitä, mihin monirotuisuuden aate johtaa. Detroit on murhien ja väkivallan kaupunki. Detroit, joka kerran oli suurenmoinen Amerikan helmi hienon arkkitehtuurinsa ja kulttuurinsa ansiosta, on nyt raunioitunut kaupunki, kaupunki, joka on vajoamassa Haitin kaltaiseen ei-valkoiseen kaaokseen. http://tinyurl.com/yplgt

Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan 88 % Detroitin väestöstä on ei-valkoisia. Ei-valkoisten osuus on vielä suurempi kaupungin keskustassa, missä se lähentelee 100 prosenttia. 1930 Detroitissa oli enemmän asukkaita kuin nykyään, ja silloin asukkaista 92 % oli valkoisia. Nykyään murhien määrä on melkein kymmenkertaistunut sitten vuoden 1930 - ja tässä ovat vain luvut niistä murhista, jotka on raportoitu epäluotettaville viranomaisille siinä helvetissä, joksi kaupunki on muuttunut. Minä kehotan jokaista teistä, jolla on Internet-yhteys, lukemaan vaikuttavan esseen ”The Ruins of Detroit” osoitteessa white-history.com. Detroit tänään ei muistuta mitään niin paljon, kuin entisiä sortuneita sivilisaatioita. Sen villi-ihmiset eivät koskaan voi ymmärtää kaupungin rakentaneiden ihmisten mentaliteettia. http://www.stormfront.org/whitehistory/hwrdet.htm

Mikä on ratkaisu Jennifer Fettigin and Matthew Bowensin traagiseen kuolemaan? Musta poliisipäällikkö Bully-Cummings sanoo, että ”meidän pitää saada nämä laittomat aseet pois kaduilta”. Ongelmana eivät ole aseet, päällikkö Cummings, vaan eläimet, jotka niitä kantavat. http://tinyurl.com/285yc Poliisien muistoksi järjestetyssä jumalanpalveluksessa perheenjäsenet ja työtoverit toivoivat kuolematuomion ottamista uudelleen käyttöön, ainakin poliisin tappajien osalta. http://tinyurl.com/2ypdj Jotkut ovat jopa ehdottaneet, että sitä kutsuttaisiin Bowens-Fettig -laiksi. Olen pahoillani, mutta antamalla korruptoituneelle hallitukselle ja täysin mustille valamiehistöille valta päättää epäiltyjen teloituksista, on epätodennäköistä, että asiat tulevat mitenkään merkittävästi muuttumaan. Kaukaiselta kuulostava kuolema ei paljonkaan vaikuta afrikkalaisen rodun väkivaltaiseen, impulsiiviseen luonteeseen; kuolemahan on heitä aina lähellä. Ei-valkoiset valamiehistöt antavat epätodennäköisesti sellaiset tuomiot, joita virkaveljet ovat toivoneet, ja ymmärtävät väärinymmärrettyä ”veljeä” joka tapauksessa. Mikään laki ei muuta tätä kasvavaa väkivaltaista joukkoa - sen solujen geneettistä laatua - miksikään muuksi.

Kuuden päivän aikana tammikuussa 18 ihmistä tapettiin - myöhemmin 21 ihmistä yhdessä viikossa. http://tinyurl.com/2wca4 Tässä kuussa 12 ihmistä tapettiin 12 tunnissa. Detroitin poliisikomentaja Craig Schwartz sanoi median haastattelussa, että poliisi tekee parhaansa ottaakseen kiinni murhaajat, mutta kohautti olkapäitään, ja sanoi: "Mitä voin sanoa?” Mitä voit sanoa? Niin asiat vain ovat Detroitin kaltaisissa paikoissa. http://tinyurl.com/ytweg

Detroit ei ole vain verenvuodatuksen kaupunki, vaan myös rahanmenon kaupunki. Se on pian varmasti vararikossa ja kerjäämässä apua Washingtonilta - ja valkoisilta veronmaksajilta.

Detroitin on myös määrä isännöidä vuoden 2005 All-Star Gamea ja vuoden 2006 Super Bowlia. Siksi kaupungin musta pormestari on epätoivoinen, koska Detroitin väkivaltainen maine saattaa kääntää odotetut voitot isoiksi tappioiksi. http://tinyurl.com/2ps6v

Pormestari Kwame Kilpatrick itse ei kuitenkaan tee paljoa kohentaakseen kaupungin mainetta. Hän lähetti äskettäin tuomioistuimelle kirjeen, jossa hän pyytää osoittamaan suopeutta ystävälleen ja huumeringin rahanpesijälle Keith Stallworthille. Pormestari kuvailee huumejengin johtajaa ”erittäin eettiseksi” ja ”hengelliseksi” yksilöksi, joka on ”uudestaan löytänyt rakkauden perheestä”, ”syvästi sitoutunut yhteisöön”, ja joka vahvasti uskoo, että ”yksi henkilö voi vaikuttaa laajamittaisesti toisiin”. Pormestari sanoo, että hänelle oli kunnia ”työskennellä lähekkäin” Stallworthin kanssa. Tietenkään en ole seurannut tätä huumetapausta kovinkaan tarkasti joten voi ollakin, että Stallworth on ”erittäin eettinen” - Detroitin standardien mukaan ainakin. http://tinyurl.com/3gdk8

Mitä on tehtävissä? Minä yksinkertaisesti rohkaisisin teitä kaikkia tekemään voitavanne, jotteivät veronmaksajat joutuisi maksamaan Detroitin vararikkoa. Meidän, tämän maan selviytyjien, ei pitäisi joutua maksamaan taas miljardia dollaria kerran niin valkoiselle kaupungille, jonka johtajamme ja heidän lemmikkialkuasukkaansa pilasivat. Meidän tulisi boikotoida täysin heidän ”All Star Gamea” ja ”Super Bowlia”. Meidän ja meidän rahojemme pitäisi pysyä poissa Detroitista, niin pitkälti kuin vain on mahdollista. Valkoisten pitäisi jättää tämä kaupunki muhimaan omassa liemessään, kunnes uusi hallitus tulee valtaan ja laittaa asiat kuntoon Pohjois-Amerikassa.

Meidän tulisi kaikkien kertoa kaikille tuttavillemme, mitä Detroitissa on tapahtunut. Meidän pitäisi näyttää heille kuva-essee Detroitista, jonka mainitsin aiemmin. Meidän tulisi kertoa lapsillemme Matthew Bowensin ja Jennifer Fettigin kuolemasta, ja tuhansien heidän kaltaistensa kuolemista. Meidän pitäisi kertoa, että nämä kerran niin mahtavan kaupungin rauniot ja nämä traagiset kuolemat ovat tulosta monirotuisuuden filosofiasta ja rodullisesta ”tasa-arvosta”. Meidän täytyy varoa, ettemme koskaan enää tee noita erehdyksiä.

Ja meidän pitää liittyä yhteen lisätäksemme tietoisuutta, ja voittaa valkoisten mies- ja naistoveriemme sydämet ja mielipiteet, jotta he liittyvät National Allianceen.

Seuraavaan viikkoon, tässä Kevin Alfred Strom muistuttamassa Richard Berkeley Cottenin sanoista: ”Vapaus ei ole ilmaista; vapaat ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, eivätkä tasa-arvoiset ihmiset ole vapaita.”