Robert Paten tutkivan raportin viimeisessä osassa tutkimme Israelin aikomuksia, motiivia ja mahdollisuutta tehdä pernaruttoiskut, heidän vääriä tietojaan ja humpuukikampanjaansa, joka oli suunniteltu sotkemaan tri. Steven Halfill juttuun. Lisäksi käsittelemme itse murhien kronologiaa. American Dissident Voices esittää ohjelman ”Pernaruttomurhat, Israelin yhteydet tapaukseen, osa 3”.

Tänään esitämme viimeisen osan kolmiosaisesta sarjastamme, jonka on kirjoittanut National Vanguardin tutkija Robert Pate, perustuen Paten artikkeliin ”Pernaruttomysteeri: Ratkaistu” joka on uusimmassa National Vanguard -lehdessä. Viimeksi opimme, että Israelin tiedustelu tiesi tasan tarkkaan mitä Mohammed Atta seurueineen teki 11.9.2001 edeltävinä viikkoina. Tänään tutkimme Israelin aikomuksia, motiivia ja mahdollisuutta - heidän vääriä tietojaan ja humpuukikampanjoitaan sekä järkevintä pernaruttomurhien kronologiaa - kun American Dissident Voices esittää: ”Pernaruttomurhat, Israelin yhteydet tapaukseen, osa 3”:

Carl Cameronin raportointi Israelin vakoojaryhmästä vaikuttaa osittain pohjautuvan salaiseen FBI-asiakirjaan, joka osoittaa ”yhteydet” Israelin vakoojien ja arabikaappaajien välillä. Se, että tällainen salainen FBI-asiakirja on olemassa, ilmenee myös yhdessä Die Zeitin artikkelissa, ”Naapurina Mohammed Atta”. Die Zeit, saksalainen lehti, pohjusti juttunsa Ranskan tiedustelupalvelun tietoihin. FBI jakoi ilmeisesti raporttinsa Mossadin askareista ranskalaisten kanssa. Seuraavassa on otteita ”Naapurina Mohammad Atta” -artikkelista, jossa on yhtäläisyyksiä Carl Cameronin julkaisemattomaan raporttiin:

”Vasta syyskuun 11. päivän jälkeen selvisivät vakoojaryhmän toimien seuraukset. Agentit eivät ilmeisesti olleet kiinnostuneita sotilaallisista tai teollisista kiinteistöistä, vaan he varjostivat epäiltyjä, jotka olivat myöhemmin mukana Yhdysvaltoihin kohdistuneissa terroriteoissa. Ranskan tiedustelupalvelun raportti kertoo, että ”FBI:n mukaan arabiterroristit ja epäillyt terroristisolut elivät Arizonan Phoenixissä sekä Floridan Miamissa ja Hollywoodissa, joulukuusta 2000 huhtikuuhun 2001 Israelin vakoojasolujen läheisyydessä.”

”Raportin mukaan Mossadin agentit olivat kiinnostuneita terroristien johtajasta, Mohammed Attasta, sekä hänen läheisestä kumppanistaan Marwan al-Shehista. Molemmat asuivat Hampurissa ennen muuttoaan Hollywoodiin iskujen suunnittelun takia. Mossadin joukko toimi myös samassa kaupungissa. Sen johtaja Hanan Serfati oli vuokrannut useita asuntoja. ’Yksi Serfatin asunnoista sijaitsi 701. kadun ja 21. avenuen kulmassa Hollywoodissa, todella lähellä Attan ja al-Shehin asuntoa’, Ranskan tiedustelupalvelu kertoi myöhemmin. Kaikki viittaa siihen, että israelilaiset pitivät tarkasti silmällä terroristeja. Israelin agenttien esimies asui lähellä terroristien postilokeroa.”

Ranskalainen Le Monde -lehti on ilmeisesti myös päässyt käsiksi salaiseen FBI-asiakirjaan, tai ainakin ranskalaiseen versioon siitä, artikkelissaan: ”Salaisuus: Laaja Israelin vakoojarengas hajoitettu USA:ssa”. Ranskalainen sanomalehti paljasti uuden yksityiskohdan ilmoittaessaan, että kuudella Israelin vakoojalla oli entisen Israelin varakonsulin ostamat matkapuhelimet. Toinen lähde ilmoitti, että joissain puhelimissa oli erityinen radiopuhelintoiminto, joka teki salakuuntelusta vaikeaa. Tämä viittaa siihen, ettei vakoilu ollut mikään konnaoperaatio, vaan että Israel johti sitä.

On suunnattomasti todisteita siitä, että Israel käynnisti laajamittaisen tietojenkeräysoperaation USA:ssa vuoden 2001 ensimmäisellä puoliskolla. Osana heidän tehtäväänsä oli oppia mahdollisimman paljon DEA:n (Drug Enforcement Agency, Huumepolitiikan valvontavirasto, suom. huom.) Venäjän mafian ja Israelin järjestäytyneen rikollisuuden tutkimuksista. Heidän toinen tehtävänsä oli tarkkailla al-Qaedan terroristeja.

Kaappaajien sähköisen valvonnan avulla olisivat israelilaiset saaneet hyökkäyksen ajan ja paikan. Mikäli vakoojat tarkkailivat kaappareiden internet-toimia, olisivat he tienneet lentojen päivämäärät, ajat ja lentoyhtiöt, koska kaappareiden lentoliput oli ostettu internetin kautta.

Israelilaisessa Haaretz-lehdessä julkaistu artikkeli antaa ymmärtää, että iskuista tiedettiin etukäteen. Haaretz kertoi, että kaksi Odigon (pikaviestiohjelmaa kehittävä yhtiö, jonka toimitilat ovat paitsi lähellä World Trade Centeriä myös Israelissa) työntekijää sai varoituksen kaksi tuntia ennen iskua. Tämä tapahtui suurin piirtein samaan aikaan kun kaappaajat menivät lentokoneeseen. Mossad, minimoidakseen juutalaiset menetykset World Trade Centerin alueella, olisi helposti lähettänyt varoituksen pikaviestiohjelman avulla. Washington Post -lehti raportoi:

”Odigossa on mukana People Finder -toiminto, joka mahdollistaa ihmisten hakemisen kiinnostuksen kohteiden ja väestötilastojen mukaan. Ne, jotka ovat kiinnostuneita Israelista tai juutalaisten asioista, ovat saattaneet saada viestin - vaikkei lähettäjä edes tunne ko. henkilöä. Tuona päivänä Odigo-varoitus on saattanut pelastaa monia juutalaisia henkiä.”

Toinen mysteeri liittyen syyskuun 11. päivään koskee myyntioptioiden sisäistä vaihtoa päiviä ennen iskuja. Myyntioptiot, eräänlainen pääoman ylimyynti, ovat sijoituksia, jotka ovat panoksia sille, että arvo laskee lähitulevaisuudessa. Muutamalla israelilaisella oli mahdollisuus tehdä paljon voittoa ennen al-Qaedan iskuja. Tuntematon määrä sisäpiirin pörssivälittäjiä teki miljoonia ostamalla myyntioptioita kolme päivää ennen WTC-iskua. Unitedin ja American Airlinesin osakkeisiin oli laitettu valtava määrä myyntioptioita, kun taas muiden lentoyhtiöiden osakkeet olivat muuttumattomia. Vain Unitedin ja American Airliensin koneita kaapattiin. Joihinkin vakuutusyhtiöiden osakkeisiin oli myös laitettu myyntioptioita. Syyskuun 11. tragediassa hyötyneiden sijoittajien nimiä ei ole julkaistu.

Israelin päämääränä oli ilmiselvästi terrorisoida Amerikkaa pernaruttokirjeillä. Kun ihmiset ymmärsivät olevansa jälleen hyökkäyksen kohteena, koko maahan levisi paniikki ja shokki. Mutta Israelilla oli myös erityinen syy tämänkaltaiseen bio-terrorismiin. Israelille oli pernaruttohyökkäyksillä erityinen strateginen tarkoitus, eli siirtää uusi sota pois al-Qaedasta Afganistanissa Saddam Husseinin Irakiin.

Piakkoin tämän jälkeen huolestuttiin Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista ja terroristiyhteyksistä. Mm. varapresidentin toimistossa, Pentagonissa ja joissain medialehdissä (kuten Wall Street Journal) työskennelleiden Israelin uuskonservatiivien liittolaisten avustuksella hyökkäämiskampanja Irakiin aloitettiin. Kampanja oli suurilta osin silkkaa valhetta. Jotkut näistä valheista tulivat suoraan Israelilta.

Israelin pääministeri Ariel Sharonin toimistossa perustettiin yksikkö valmistelemaan ”tiedusteluraportteja” englanniksi Pentagonin uudelle ryhmälle Office of Special Plansille (OSP). Israelin panoksen lisäksi osa OSP:n kyseenalaisista tiedustelutiedoista tuli Irakin pakolaisilta. OSP syrjäytti CIA:n ja vei kasatun tiedustelutiedon suoraan presidentin toimistoon. CIA yritti pääpiirteittäin olla ammattimainen tutkimuksissaan, mutta loppujen lopuksi israelilaiset ja uuskonservatiivit saivat sotansa Irakia vastaan.

Ei ollut mitään valtavaa tiedusteluerehdystä, joka johti Amerikan sotaan Irakia vastaan. Oli sen sijaan valtava tiedusteluhuijaus. Jotkut epäilevät, että väärennetyt Nigerian asiakirjat, jotka koskevat sitä väitettä, että Irak yritti saada haltuunsa uraanioksidia Nigeriasta, olisivat lähtöisin Israelista. Myös vahvistamaton raportti väitetystä Mohammed Attan ja irakilaisagentin tapaamisesta Prahassa on todennäköisimmin väärää tietoa Israelista. Yhdessä omituisessa tarinan osassa London Times kertoi, että Irakin agentin nähtiin antavan Attalle pernaruttoa. Times antoi ymmärtää tämän todella tapahtuneen ja kertoi Israelin turvallisuuslähteiden nähneen luovutuksen.

Israelin päämääränä oli saattaa Amerikka uuteen sotaan Irakia vastaan. Kun al-Qaedan suunnitelmat selvisivät, Israel antoi terroristien jatkaa, varmistaen näin sen, että USA ryhtyisi sotaan. Pernaruttohyökkäykset olivat ne tarvittavat bioterroritapaukset siihen, että USA kohdistaisi huomionsa Irakiin ja sen väitettyihin joukkotuhoaseisiin. Israel oli suunnitellut pernaruttohyökkäykset vuosia ennen al-Qaedan suunnitelmien paljastumista. Pernaruttohuijaukset kuuluivat osana salaliittoon.

Pernaruttohyökkäyksen suunnitelmat juontavat ainakin vuoteen 1997. Tuon vuoden huhtikuussa juutalaisen järjestön B’nai B’rithin päämaja Washington DC:ssä vastaanotti paketin, joka sisälsi petrimaljan, johon oli merkitty sanat Anthracis Yersina, viitaten siihen, että astia sisälsi bakteeria, joka saattaisi aiheuttaa pernarutto- tai paiseruttoinfektion. Astia oli rikki ja siitä vuosi punaista nestettä. Myöhemmin testit osoittivat, että petrimalja oli melko harmiton eikä se sisältänyt Anthracis- tai Yersinia-bakteereita. Sen sijaan se sisälsi Bacillus cereusta, joka on vaarattomampi ja jota käytetään joskus pernaruton stimuloimisessa.

Maljan mukana oli kaksisivuinen kirje, joka oli hajallinen ja sisälsi kommentteja juutalaisista, natseista ja ”holokaustista”. Kirje oli allekirjoitettu nimellä ”The Counter Holocaust Lobbyists of Hillel”. Kuukausia ennen B’nai B’rith -huijausta kampuksilla tapahtui liikehdintää ja vaadittiin keskustelua joistain ”holokaustin” osista. Ne, jotka lähettivät kirjeen, päättivät syyttää historiallisia revisionisteja tai niin kutsuttuja ”holokaustin kieltäjiä”.

B’nai B’rith -huijaus sai paljon huomiota medioissa. Televisiokanavat kuten CNN lähettivät tapauksesta live-kuvaa koko maalle. Lähiseutu evakuoitiin ja työntekijät asetettiin karanteeniin. Tapausta ei koskaan ratkaistu ja se maksoi hallitukselle kaksi miljoonaa dollaria.

Israelin Mossad on todennäköisesti postituksen takana. Huijaus hyödytti Israelia ja juutalaisia monella tapaa. Ensinnäkin sillä saatiin kansainvälistä huomiota tässä ensimmäisessä pernaruttopelottelussa. Toisekseen hyökkäyksen kohteena ollut juutalaisjärjestö sai sympatiat puolelleen. Kolmanneksi väitetyt syylliset, ne, jotka esittivät kysymyksiä holokaustista, saatiin näyttämään demoneilta. Kuitenkin, toisella tasolla, saatiin aikaiseksi jotain tärkeämpää: Tämä oli ensimmäinen pernaruttohyökkäys, jota käytettiin tri. Steven Hatfillin sotkemiseksi asiaan.

Tri. Hatfill osallistui terrorismiseminaariin Washington DC:ssä päivänä, jolloin B’nai B’rith -tapaus sattui. Tri. Hatfill oli tuolloin töissä tutkijana Yhdysvaltain kansallisessa terveysvirastossa, missä hän todennäköisesti pystyi pääsemään käsiksi petrimaljoihin. Tämä on todennäköisesti syy siihen, miksi päätettiin käyttää petrimaljaa biotutkimuslaitoksesta epäilyttävän jauheen sijaan. Tämä pernaruttohuijaus myöhemmät huijaukset mukaan lukien auttaisi aihetodisteiden kasaamisessa tri. Hatfillia vastaan, mikäli todellinen pernaruttohyökkäys joskus tapahtuisi.

Mossad huomasi tri. Hatfillin luultavimmin hänen esiintyessään samassa kuvassa valkoisten puolella olevan Afrikaaner Resistance Movement -johtajan Eugene Terre’Blancen ja puolisotilaallisen Aquila-järjestön jäsenten kanssa. Mossadin pääjärjestö, South African Board of Jewish Deputies, huomasi luultavimmin sanomalehdessä olleen kuvan. Järjestönä he pitävät kirjaa yksilöistä ja ryhmistä, joita he pitävät vihamielisinä juutalaisille ja heidän eduilleen. Afrikaaner Resistance Movement on todennäköisesti yksi sellainen järjestö, jota he haluavat tarkkailla. Heidän saamansa tiedot tri. Hatfillista ovat hyvinkin voineet päätyä Mossadin käsiin. Amerikassa South African Board of Jewish Deputies -järjestön sisarjärjestö on Anti-Defamation League (ADL).

Don Foster, englantilainen professori Vassarissa ja toisinaan oikeusopillinen kielitieteen analysoija FBI:ssä, tarkasteli useita pernaruttohuijauksia artikkelissaan Vanity Fairille. Foster uskoo Hatfillin olevan hyvä ehdokas pernaruttovalmistajaksi, ja on vaikuttunut ilmeisestä yhteydestä Hatfillin ja pernaruttohuijausten välillä. Foster sanoi: ”Kun asetan riviin Hatfillin liikkeet ja ilmoitettujen biouhkien paikat, niin nuo pernaruttohuijaukset seuraavat häntä kuin höyrypilvi.” Artikkelissaan Foster vihjaa Hatfillin olleen syyllinen B’nai B’rith -huijaukseen ja esittää hänen olleen syyllinen myös muihin tapauksiin.

Toinen huijaus, joka Fosterin mielestä ”seuraa” Hatfillia, tapahtui elokuussa 1998. Tässä tapauksessa valkoista jauhetta levitettiin useisiin kerroksiin Finney State Office -rakennukseen Wichitassa, Kansasissa. Foster ehdottaa sen olleen uudelleen toteutettu bioterroriskenaario, jonka Hatfill kehitti osana toimiaan työskennellessään USAMRIID:ssä eli Yhdysvaltain lääketieteellisessä tartuntatautien tutkimuslaitoksessa. Foster väittää myös Hatfillin ja hänen uuden neuvonantajansa pernaruttoekspertti William Patrickin olleen Wichitassa kun tämä tapahtui ja että he myöhemmin saapuivat yhdessä San Diegossa olleeseen terrorisminvastaiseen konferenssiin.

Hallituksenvastainen identiteettikristittyjen ryhmä väitti sekavassa 11-sivusessa kirjeessä olleensa vastuussa toimistorakennustapauksesta. Identiteettikristityt ovat epätavallinen uskonnollinen lahko, joka näkee juutalaiset vähemmän imartelevassa valossa. Yksi perusoppi on (vaikka on tietysti olemassa ryhmiä, jotka eivät ole samaa mieltä, kuten kaikissa uskonnoissa) väite, että eurooppalaiset ovat Vanhan testamentin ”valittu kansa” ja tämän päivän juutalaiset ovat Saatanan jälkeläisiä.

Wichitan tapaus on samantapainen kuin B’nai B’rithin pernaruttohuijaus. Molemmat suunniteltiin näyttämään tri. Hatfillin tekosilta yksinomaan hänen ollessaan paikalla. Molemmissa tapauksissa Mossad tahtoi uskotella ihmisille, että ryhmät, jotka olivat juutalaisten etuja vastaan, olivat vastuussa terroriteoista. Samantapaiset sekavat kirjeet seurasivat lisäksi iskuja, tarkoituksenaan luultavasti johtaa FBI ja muut tutkijat harhaan

Tri. Hatfillin syyllistämiseksi tehtiin useita muita pernaruttohuijauksia. Tärkein oli pernaruttohuijauskirje, joka lähetettiin Englannista senaattori Tom Daschlelle. Hatfill oli tällöin Englannissa harjoittelemassa YK:n asetarkastajien kanssa. Mossad käytti pernaruttohuijauksia harhauttaakseen viranomaisia. Seuraamalla näitä vääriä johtolankoja FBI sekä muut lainvalvojat tuhlasivat tärkeää aikaa ja resursseja tutkiessaan ja varjostaessaan tri. Hatfillia.

Israel on kaiketi maailman ainut maa, joka olisi onnistunut pernaruttohyökkäyksissä Yhdysvaltoihin. Entisen Neuvostoliiton juutalaisten tutkijoiden avulla Israelin bioaseiden tutkimukset ovat varmasti ohittaneet kaikkien muiden maiden vastaavat. Neuvostoliiton bioaseiden ohjelmalla oli 32 000 tutkijaa ja henkilökuntaa 40:ssä eri tutkimus- ja valmistuslaboratoriossa. 2000 näistä työskenteli ainoastaan Neuvostoliiton pernarutto-ohjelman parissa. Merkittävä määrä näistä tutkijoista on saattanut muuttaa Israeliin ja mennyt töihin bioaseohjelmiin.

Anthony Cordesman CSIS-tutkimuslaitoksesta (Center for Strategic and International Studies) kirjoitti raportin nimeltä ”National Developements of Biological Weapons in the Middle East: An Analytic Overview” (Lähi-idän kansalliset bioasekehitykset: Analyyttinen yleissilmäys), joka tarkasteli Israelin bioaseohjelmia. Cordesman raportoi, että Israel on varastoinut pernaruttoa biosodankäynnin keskukseen, ja aika ajoin antaa Israelin tiedustelulle tappavia tauteja salamurhiin. Anthony Cordesman on tietämättään antanut meille ”savuavan aseen”, joka osoittaa Israelin vastuun pernaruttohyökkäyksissä.

Syyskuun 11. päivänä Mossad odotti al-Qaedan iskua. Sitä seuraisi historian suurin bioterroritapaus. Eriasteista pernaruttoa valmistettiin Israelin biosodankäyntikeskuksessa Ness Zionassa. Karkeita ruskeita rakeita, jotka aiheuttaisivat ainoastaan ihotulehduksen, valmistettiin New Yorkin medioiden kirjeisiin. Tappavampaa ”ase-luokan” pernaruttoa varattiin senaattoreille Daschle ja Leahy.

Osoitteet kirjoitettiin kuoriin etukäteen ja ne odottivat pernaruttoa ja kirjeitä. Kirjeet kirjoitettiin valmiiksi, ainoastaan päivämäärä lisättiin myöhemmin. Tutkimuksessaan Ed Lake on otaksunut, että merkintä ”09-11-01” on kirjoitettu eri aikaan luultavimmin eri ihmisen toimesta. Tämä olisi tarpeen, mikäli terrorilennot myöhästyisivät tai siirtyisivät parilla päivällä.

Syyskuun 11. päivänä tai heti sen jälkeen alkuperäisestä kirjeestä otettiin kopioita yleisessä käytössä olevalla kopiokoneella New Jerseyssä. Lasissa olleiden naarmujen avulla FBI on varma, että he ovat löytäneet oikean kopiokoneen. Alkuperäinen kirje on tuhottu. Mossadin virkamies on saattanut viedä kirjeet takaisin Israeliin seuraavana päivänä. Pernaruttokirjeet valmistettiin, teipattiin ja tuotiin takaisin USA:han joitain päiviä tämän jälkeen Israelin diplomaattisessa pussissa New Yorkiin tai Washingtoniin. Tämä spekulatiivinen skenaario olisi voinut tapahtua viikon sisällä syyskuun 11. päivän jälkeen. Ensimmäinen erä pernaruttokirjeitä postitettiin Trentonissa New Jerseyssä tasan viikko musertavien lentokonehyökkäysten jälkeen.

Israel otti suuren riskin hyökätessään Amerikkaan, mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Kesäkuussa 1967, kuusi päivää kestäneen arabien ja Israelin välisen sodan huippuna, Israel hyökkäsi tahallaan amerikkalaiseen tiedustelulaivaan USS Libertyyn tarkoituksenaan tuhota laiva ja syyttää siitä arabeja. He epäonnistuivat laivan upottamisessa, mutta 34 henkeä laivaston miehistöstä kuoli ja 171 haavoittui. Yhdysvaltain hallitus määräsi korkean tason peiteoperaation.

Israel ei saa jatkaa hyökkäyksiään Amerikkaa vastaan tai ulkomaanpolitiikkamme harhaanjohtamista. Israelilta täytyy poistaa kaikki joukkotuhoaseet. Mikäli sitä ei pysäytetä, saattaa se iskeä jälleen, ehkä tällä kertaa räjäyttämällä radioaktiivisen ”likaisen pommin” jossain suuressa Amerikan kaupungissa. Israel voisi levittää väärää tiedustelutietoa, joka väittäisi jonkun maan, kuten Iranin, olevan syyllinen. Juutalaiset uuskonservatiivit voisivat sitten Amerikassa väittää, että koska Iran hyökkäsi kimppuumme radioaktiivisella pommilla, täytyisi meidän vastata Iranille radioaktiivisella pommilla. Jos presidentti Bush noudattaisi tätä neuvoa, olisi Israel jälleen tuhonnut yhden Lähi-idän maan ja veisi meidät yhden askeleen lähemmäksi globaalia sotaa. Israel on vihollinen, ei ystävä. Amerikan ja sen poliittisen johdon täytyisi viimein tajuta tämä tärkeä tosiasia.

Voitte lukea täydellisen ja muokkaamattoman artikkelin täydellisine lähdetietoineen ja dokumentointeineen vain National Vanguard -lehdestä. Kopion saa 5 dollarin hintaan joka sisältää postituskulut USA:ssa ja Kanadassa. Muualle lehti maksaa 8 dollaria. Kuuden numeron tilaus on vain 18 dollaria USA:han, 26 dollaria Kanadaan ja 36 dollaria muualle maailmaan. Kirjoita osoitteeseen:

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Voit myös tilata netissä osoitteessa natvan.com tai nationalvanguard.org

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä Richard Berkeley Cottenin sanoista: Vapaus ei ole ilmaista; vapaat ihmiset eivät ole tasa-arvoisia; eivätkä tasa-arvoiset ihmiset ole vapaita.