Vuonna 1957 Julian Huxley kirjoitti niistä vaaroista, jotka saattaisivat kohdata maata vuonna 2007. Hän kertoi maailmasta, jonka luonnonkatastrofit olivat tuhonneet, elämänlaadun alenemisesta, toivottomien tuskasta ja ahdingosta, ja sen luovan hengen tuhoutumisesta, joka mahdollistaa kaiken kulttuurin ja tieteen.

Hän väläytti tulevaisuutta rodullisesti sekoittuneessa Intiassa, missä kadulla vilisi kodittomia niin paljon, että öisin oli pakko valita reittinsä tarkasti jalkakäytävillä, ettei astuisi nukkuvien ihmisten päälle joilla oli suojana ainoastaan muutama likainen riepu - sadattuhannet elävät elämäänsä kadulla jakaen sen likaisen, nääntyvän ja vaeltavan karjan kanssa.

Eräänä iltana hän näki poliisin ohjaamassa liikennettä vilkkaassa risteyksessä hämärän koittaessa. Kun pimeys syveni, hän näki miehen ja lehmän lähestyvän poliisia vastakkaisista suunnista. Ne käpertyivät hänen jalkojensa juureen ja valmistautuivat yöhön, juuri siinä, lähes koskien häntä, eikä poliisi reagoinut mitenkään, vaan hän jatkoi työtänsä. Se oli ”normaalia”. Se oli, mitä odotettiin. Siihen olemme matkalla ellei mitään tehdä.

Köyhiä on ollut tietenkin aina - jopa ennen vuotta 1965, yli 90 prosenttisesti valkoisessa Amerikassa. Pummit olivat silloin valkoisia, pääasiassa siksi, koska lähes jokainen tässä maassa oli silloin valkoinen. Näimme köyhiä valkoisia, kun nälkäisten armeija kasvoi 1930-luvun laman aikana. Näimme heidät kaltoin kohdeltuina valkoisina miehinä, naisina ja lapsina teollisen ajan alussa.

Mutta kolmannen maailman ihmislaumojen toivottomassa ahdingossa on jotain erilaista - useat heistä ovat työttömiä joka suhteessa, monet muut ovat halukkaita elämään minimaalisella toimeentulolla koska ainoa vaihtoehto on se, että lakkaa elämästä, ja suurin osa heistä hyväksyy marginaalituloja hivenen paremman toimeentulon, koska heidän mielikuvituksensa ei hamua ylemmäs, koska he ovat syntyneet köyhiksi päivätyöläisiksi joille roskiskulttuuri ja Burger King/TV/läävä asuntona on luksusta siihen verrattuna, mihin he ovat tottuneet. Ja kolmannen maailman eliitti - he, joilla on aivot ja jotka vievät huipputekniikan työt - tietävät olevansa liian hyviä roskakuluttajaelämään. Eikä heillä ole myöskään hinkua taantua ja muuttua tyhmiksi amerikkalaisiksi, jotka avasivat rajansa heille ja antoivat heille työnsä, ruokansa, maansa ja tyttärensä. Ei-valkoisten hyökkäyksen eliitillä ei ole mitään halua tulla Amerikan muuttamaksi - he tahtovat muuttuneen Amerikan, Amerikan, joka tulee olemaan osana ekonomista eliittiä, samalla kun se pysyy, kuten juutalaiset, lojaalina ensisijaisesti heille ja heidän kaukaisille ja kasvaville kansainvälisille valtioilleen. Nämä kolmannen maailman eliitit ovat, kuten juutalaiset, iloisia nähdessään köyhiä valkoisia, jotka jäävät jälkeen koulutuksessa ja julkisten töiden rahoituksessa. He eivät välitä vanhemmista valkoisista. He eivät välitä perinnöstämme, symboleistamme eivätkä monumenteistamme. He eivät välitä selviävätkö ja ovatko lapsemme onnellisia ja perivätkö he sellaisen Amerikan, josta voivat olla ylpeitä, sen Amerikan, jonka esi-isämme rakensivat ja jonka puolesta he taistelivat. He eivät rakasta taidettamme, kirjallisuuttamme ja musiikkiamme samalla tavoin kun me - kukaan ei voisi. He saattavat haluta nuorisoamme pieneen seksuaaliseen huvitteluun, he luultavimmin toivottavat valkoisen ahdingon tervetulleeksi tapana saada halpaa työvoimaa bisneksilleen, jotka he pitävät itsellään ja säilyttävät jälkikasvulleen. Nämä kolmannen maailman eliitit ovat suurimmaksi osaksi muslimeja ja aasialaisia, ja he muuttavat Amerikkaa ja länttä juutalaisen eliitin avulla. Mikäli mitään ei tehdä, maamme ja sivilisaatiomme voivat muuttua monirotuiseksi, monikieliseksi, monikulttuuriseksi painajaiseksi korruptoituneine eliitteineen ja rodullisesti sekoittuneine orjineen parveilemassa kaduilla joilla Poe ja Jefferson ja Lee aikoinaan kävelivät.

Ja pummit ovat jälleen valkoisia, yhä kasvavassa määrin. Mutta tällä kertaa he eivät ole oletusarvoisesti valkoisia, koska lähes kaikki ovat valkoisia. Ei, he ovat valkoisia koska järjestelmä joka vihaa heitä ja heidän olemassaoloaan, on hylännyt valtavan määrän valkoisia. Näet heidät, Vietnamin ja Korean veteraanit, astumassa vanhuuteen ilman mitään, seisomassa kadunkulmissa pahvikylttien kanssa. Näet heidät, jotka ovat liian ylpeitä kerjäämään työskentelemässä meksikaanien kanssa, joidenkin vaimot ja lapset ovat hylänneet heidät, koska he eivät enää pysty huolehtimaan heistä koska työpaikat ovat hävinneet ulkomaille tai ne on annettu ei-valkoisille työläisille täällä kotimaassa, jotkut on tuhottu ”perhetuomioistuimen” toimesta, joka yrittää tuhota valkoiset. Pummit ovat valkoisia jälleen, koska valtava määrä varallisuutta on siirtynyt valkoisilta ei-valkoisille - siirtyminen, joka tulee loppujen lopuksi selättämään meidät ja ”tasa-arvoistamaan” suurimman osan meistä kolmannen maailman tasolle.

Ymmärtääkseen tämän varallisuuden siirtymisen on tärkeää ymmärtää mitä varallisuus on. Mitä on dollari? Aikoinaan se merkitsi tiettyä taattua määrää hopeaa tai kultaa. ”Paperirahaa” ei ole ollut kovinkaan kauaa. Valuuttamme viime vuosikymmeniin asti sisälsi merkinnän, että se oli ”lunastettavissa lailliseksi rahaksi”, mikä selkeästi kertoo, ettei sitä itsessään pidetty rahana. Sitä, mitä me tänä päivänä kutsumme paperirahaksi, kutsuttiin silloin seteleiksi. Se oli kätevä tapa kantaa mukanaan lupauksia maksaa rahana. Ja lunastaminen arvokkaaseen metalliin oli tapa rajata sen liikkeellelaskua, ja pitää pankkiirit ja byrokraatit rehellisinä - tai ainakin asettaa jokin fyysinen raja heidän kykyynsä tehdä rahaa ja luottoa. Tietenkin oli olemassa paljon tapoja miten pankkiirit ja byrokraatit pystyivät olemaan epärehellisiä valuuttamme kanssa - tekemällä sitä liikaa ja jakamalla sitä ystäville ja tietyille ryhmille - vaikka arvokas metalli oli takaajana. Ja sitomalla raha arvokkaaseen metalliin antoi arvokkaiden metallien omistajille, mukaan lukien jotkut juutalaiset pankkiiriperheet kuten Rothschildit, vallan keinotella ihmisten varallisuuden kanssa, kuten George Soros tekee tänä päivänä. Mutta se jarrutti osittain epärehellisyyttä, asetti fyysiset rajat petoksille, vaikkakin puutteelliset sellaiset.

Lopulta nämä rajoitukset aiheuttivat sen, että siteet arvokkaaseen metalliin poistettiin niiden toimesta, jotka tahtoivat valtaa ja jotka tekivät valuutan, joka seuraisi heidän oikkujaan. Tämä salli kansan varallisuuden varastamisen inflaation ja deflaation tai laman kautta. Mutta huomioi, etten sano, kuten jotkut konservatiivit, että valuuttamme tulisi sitoa kultaan ja hopeaan.

Oikeanlainen valvonta ja kunnialliset miehet - jälkimmäisen ollessa ylittämätön este nykyisessä järjestelmässä, pelkäänpä - voisivat mahdollistaa täysin takuuttoman paperivaluutan, joka säilyttäisi arvonsa ja olisi vaurauden varasto sukupolvien ajan ja jonka arvo ei ikinä hiipuisi. Muttei edes sellainen täydellisesti toimiva rehellinen valuutta olisi rikkautta. Eli mitä rikkaus itsessään on? Ja mitä tarkoitan varallisuuden siirrolla, joka jättää valkoiset amerikkalaiset ilman valtaa?

Vauraus on verbaalinen ja usein numeerinen ilmaus luovien, tuotteliaiden ihmisten arvokkaista teoista ja luomuksista. Viljelijän pellolta tuoma vilja on vaurautta. Arkkitehdin suunnittelemat talot ja kivityömiehen ideat ovat vaurautta. Kirjailijan kirjoittamat kirjat ja julkaisijan ja kirjansitojan työn jäljet jotka ovat lukijan käsissä ja kirjastoissa ovat vaurautta. Kirjastot itsessään ovat vaurautta. Nerokkaasti tehty tietokoneohjelma on vaurautta. Hiljaiset koneet, jotka pitävät sinut viileänä kesäisin ja lämpimänä talvisin, ovat vaurautta. Se teknologian määrä, joka yhdistää sinut Internetiin ja sallii sinun vaihtaa informaatiota kenen kanssa tahansa, on vaurautta. National Galleryn maalaukset, jotka koskettavat ja inspiroivat meitä, ovat vaurautta. Valuutta sinänsä ei ole vaurautta. Valuutta on vain yksi epätäydellinen tapa mitata vaurautta ja vaihtaa luomuksiamme ja ponnistuksiamme toistemme kanssa, antaen kaikille mahdollisuuden erikoistua johonkin kaikkien hyödyksi, se on erinomaisuutemme tukemista työvoiman jakamisella.

Vaurauden siirtyminen on ollut valtaisaa luovilta ja tuottavilta valkoisilta vähemmän luoville ja tuottaville ja joskus jopa parasiittisille muille. Tämän siirtymisen ovat aiheuttaneet ahneet miehet, monet heistä valkoisia, jotka välittävät ainoastaan lyhytaikaisista voitoista. Mutta se on johtunut jopa enemmän valkoisen lännen moraalin tarkoituksenmukaisesta heikentämisestä joka saa meidät tuntemaan syyllisyyttä omasta erinomaisuudestamme ja ”sovittaaksemme” tätä olemme antaneet pois mahtavat, ennennäkemättömät luomuksemme, kuten modernin tieteen ja lääketieteen ja tuhannet muut asiat, joita muut eivät koskaan pystyisi itse aikaansaamaan. Ja tämä vaurauden siirto, mikäli sitä ei pysäytetä, tulee aikaansaamaan traagisen kriisin lännessä, ei ainoastaan tappaen kultamunia munivat hanhet, vaan kokonaisen rodun, joka yksin pystyy kohoamaan tähtiin ja ottamaan ihmisen seuraavan askeleen kohti hänen tietoista evoluutiotaan.

Kun hallituksemme antaa 20 miljardia dollaria Israelille, tarkoittaa tämä todellisuudessa sitä, että Israel voi nyt vaatia 20 miljardin dollarin arvosta työtä ja luovuutta meiltä, tuotteliailta valkoisilta työläisiltä ja yritysten omistajilta. Meidän täytyy työskennellä heille tai menettää dollarit. Ja koska lait estävät meitä menettämästä dollareita, täytyy meidän työskennellä heille. Osa varallisuudestamme menee heille oman kansamme sijaan. Se on pois meidän perheiltämme, vanhuksiltamme, Amerikan infrastruktuurilta ja tulevilta sukupolviltamme.

Sama pätee niihin loputtomiin miljardeihin dollareihin, jotka ovat kuluneet Afrikan teiden ja sairaaloiden ja patojen ja tehtaiden rakentamiseen. Älä välitä siitä, että nuo tiet ovat viidakon peitossa jo muutama vuosi valmistumisensa jälkeen, tai että afrikkalaiset antoivat tehtaidensa rattaiden pysähtyä tai että sairaaloiden katot ovat romahtaneet ja hylätyissä rakennuksissa asustaa enää ainoastaan jokunen paviaani. Nuo dollarit käytettiin vaatimaan työtä ja tekoja valkoisilta. Tuo työ ja ne teot olisivat voineet jäädä kotimaahan, niitä olisi voitu käyttää oman kansamme hyödyksi. Sitä varallisuus on. Se on niitä hyviä asioita - ja joskus mahtavia asioita - joita voimme elämällämme tehdä. Mikäli hallituksemme tai pankkijärjestelmämme voi antaa pois tai vaihtaa niitä dollareiksi kutsuttuja ostomerkkejä, joiden eteen sinä teet työtä Israelille, Egyptille, Kiinalle, Zambialle tai Meksikolle, niin silloin sinä käytät elämäsi siihen. Sille sinä omistat elämäsi. He hyötyvät sinun luovuudestasi ja taidoistasi. He. Ei oma kansasi. Ja jos kulutamme elämämme työskentelemällä muille, emme voi kuluttaa noita arvokkaita, korvaamattomia minuutteja ja tunteja oman perheemme hyvinvoinnin eteen, oman valtiomme, meidän oman kansamme. Sitä varallisuuden siirtyminen oikeasti tarkoittaa.

Suora tuki ulkomaille ei ole ainoa asia, joka varastaa varallisuuttamme - ja näin ollen elämäämme - meiltä. Toisesta maailmansodasta asti on myönnetty valtavia lainoja niin yksityisten kuin vale-julkisten pankki-instituutioiden toimesta alikehittyneille (lue: ei-valkoisille) maille. Useat näistä lainoista ovat hallituksen takaamia, mikä tarkoittaa sitä, että mikäli kolmannen maailman velalliset eivät pysty maksamaan takaisin lainaa korkoineen, arvaa kuka maksaa? Pankki? Ei tietenkään. Hallitus? Ei suinkaan. Sinä maksat, hallitus ainoastaan tekee pakollisen siirron ja ottaa oman osansa välistä. Luonnollisesti pankit rakastavat sellaisia riskittömiä ”sijoituksia”, joissa sinä takuuvarmasti häviät kolmannen maailman velkakoneistossa.

Ja finanssikapitalismin maailma on keksinyt tavan saada käsiinsä ansaitsemattomia miljardeja nostamalla kiinalaisten ja muiden kolmannen maailman orjatyöläisten aikaansaannosten hintaa monella sadalla prosentilla, ja myymällä niitä K-marteissa ja Wal-marteissa ihmisille, joilla on vielä töitä. Huolimatta siitä tosiasiasta, että teollisuusjätit jättävät valkoiset ilman töitä työllistääkseen kiinalaisia tehden niin huimia voittoja, tosiasia on, että kaupankäyntimme alijäämä ei-valkoisen maailman kanssa muuttuu joka päivä yhä vaikeammaksi hallita. Alijäämä tarkoittaa, aivan kuten ”ulkomaanavussa” ja lahjoituslainoissa, että valtava määrä dollareita kasautuu Aasiaan ja muihin kirstuihin, ja he tulevat luonnollisesti käyttämään noita dollareita työllistääkseen amerikkalaisia tuottamaan heille tavaroita ja palveluita - ja maata. Kaupankäynnin alijäämä tekee ennätyksiä ennätysten jälkeen, ja huhtikuussa tuli taas yksi, 48 miljardia dollaria. 48 miljardia dollaria karttui ulkomaalaisille ainoastaan tuossa yhdessä kuukaudessa. Ja järjestelmä, joka hyväksikäyttää Amerikkaa, on antanut tämän jatkua jo vuosikymmeniä. Kuinka paljon varallisuutta on siirtynyt kansaltamme muualle tällä tavalla? Sitä on mahdotonta enää laskea.

Jotkut väittävät, että dollarin ainoa käyttötarkoitus on ostaa amerikkalaisia tavaroita ja palveluita joten kaikki tämä kaupankäynti auttaisi amerikkalaisia myymään tavaroita joiden tekemisestä amerikkalaiset työläiset ovat maksaneet. Mutta se on väärä ja petollinen selitys. Kaikki nuo dollarit olivat aluksi Amerikassa. Niiden siirtäminen Israeliin tai Kiinaan tai minne vain ei kasvata niiden ostovoimaa. Se on vain paperia, joka liikkuu eikä tuota mitään. Eikä sillä ole merkitystä kuinka paljon liikutat paperia, palvelut ja fyysiset tavarat siirtyvät sinne, kansamme elämät tuhlataan kolmannen maailman hyödyksi, eivätkä he pysty ikinä saamaan niitä minuutteja ja vuosia takaisin.

Täällä tapahtuu todellisuudessa se, että halpojen, kertakäyttöisten kulutustuotteiden vaihdossa - tai hyvien työkalujen ja autojen - kaikkea joita pystymme tekemään täällä Amerikassa ja Lännessä, amerikkalaisten täytyy nyt kunnioittaa näitä dollarivaatimuksia ja työskennellä kasvavan osan elämästään tuottaakseen mitä nämä ulkomaiset velkojat tahtovat. Ja kun meidän työtätekevä väestömme tummenee ja sen tuotteliaisuus ja luovuus laskee roimasti, nämä ulkomaalaiset velkojat huomaavat dollareilleen paremman käytön ostamalla Amerikan maata ja teollisuutta sen sijaan, että ostaisivat tuotteitamme. Ja luuletko, että Bushin tai Kerryn hallitus tulee tekemään mitään suojellakseen amerikkalaisia, kun tätä alkaa tapahtumaan yhä enemmän ja enemmän. Ei, Amerikka on myynnissä ja halvalla, ja lähes käsittämättömät määrät Amerikan varallisuudesta tulee vastaamaan kolmannen maailman vaatimuksiin sen sijaan, että rakentaisi Amerikkaa, korjaisi infrastruktuuriamme, auttaisi vanhuksia, turvaisi lapsillemme tulevaisuuden. Järjestelmä ja juutalainen media on tehnyt kansastamme niin sairaan, että osa meistä ei pystyisi edes määrittelemään ”meitä” tai ”meidän lapsiamme” enää ja luulee, että kiinalaisen orvon adoptoiminen on ”hyvä” tapa käyttää arvokas elämä.

Enkä ole vielä edes maininnut niistä miljardeista, jotka menetämme joka vuosi rajojemme sisällä antaen sosiaaliavustuksia ja taloja ja palveluita mustalle alaluokalle tai laittomille maahanmuuttajille, jotka ylittävät eteläisen rajamme. Siinä on tarpeeksi omaksi ohjelmakseen.

Ja jos luulet, että kaiken vaurauden siirtyminen voidaan mitata kaupankäynnin alijäämällä, lainantakauksilla, ulkomaanavulla ja jopa veroilla, jotka tukevat ei-valkoisia täällä kotona, et ole vielä huomannut tärkeintä, joka on tapahtumassa. Yksi tapa, jolla johtajamme rahoittavat kansallisia ja kansainvälisiä ”tasavertaistamisohjelmiaan”, on valuuttojen manipulointi - inflaatio, tekemällä enemmän seteleitä, jokaisen arvon hivenen tippuessa. Tällä tavalla on valtavia määriä vaurautta siirretty tuotteliailta työläisiltä ja yritysten omistajilta - joista suurin osa on valkoisia miehiä ja naisia - jollekin etuoikeutetulle maalle tai vähemmistölle, joka saattaisi antaa poliitikon uralle lisäpotkua tai antaisi heille edun juutalaisten hallitsemassa mediassa. Dollarin arvo, jonka isoäitisi säästi 1945, on tänä päivänä noin 9 senttiä. Äitisi säästämä dollari vuonna 1969 on nyt arvoltaan noin 18 senttiä. http://tinyurl.com/285np

Heiltä, jotka säästivät nuo rahat perheilleen, lapsilleen, elämänsä ehtoopuolelle, on otettu miljardeja kierojen poliitikkojen tasavertaisuusprojektien rahoittamiseen. Kerro tuo hiuksenhieno varkaus sadoilla miljoonilla amerikkalaisilla, jotka säästivät tai ostivat säästöosakkeita tai uskoivat sosiaalivakuutukseen tai muuten uskoivat dollarin arvoon, ja voit nähdä, että tämän valtavan varkauden edessä kalpenee jopa se valtava kaupankäynnin alijäämä tai meidän ulkomaanapumme tai sosiaaliavustusohjelmamme. Se minkä isoisäsi luuli olevan kelpo eläkerahasto - sanotaanko $360 kuukaudessa vuoden 1945 dollareina, vaatisi tämän päivän dollareissa $4000 kuukaudessa. Mutta hän ei saa mitään korvausta tuosta inflaatiosta. Rahasto maksaa vielä saman $360, mikä tarkoittaa ostovoiman olevan $33 verrattuna vuoteen 1945. Mihin hävisivät loput $3640 per kuukausi? Tai, mikäli ukki saa 20 vuoden eläkkeen, voisimme kysyä seuraavasti - mihin hävisivät ne loput $873 000? Vastaus on yksinkertainen. Se rahoitti ne rikollisten projektit, jotka ovat hallinneet poliittista järjestelmää vuodesta 1945 asti, ja useat heidän projekteistaan ovat suuntautuneet suoraan valkoisten vaurauden ja voiman poisottamiseen. Tietenkin joku voi perustella, että ”viisas raha” - ne ”pojat”, jotka tiesivät mistä inflaatiopelissä on kyse ja jotka sijoittivat sen mukaan varansa, eivät menettäneet niin paljoa, ja jotkut jopa tienasivat sillä. Mutta sellaisen moraalin hyväksyminen hyväksyy myös maamme muuttamisen valtavaksi huijauspeliksi, jossa ”luottavaisilta valkoisilta” viedään kaikki, koska he uskoivat Amerikkaan. Sitä en voi hyväksyä, ja sitä eivät National Alliancen jäsenet hyväksy.

”Mutta”, saatat sanoa, ”elintasomme on yhä melko korkea. Valkoisilla on vielä hyvä olla tässä maassa”. Ja sanomassasi on jotain totuuttakin. Valkoisen rodun tuotteliaisuus ja luovuus on loputon - etenkin, koska olemme suuressa osin heittäneet taikauskon kahleet pois ja astuneet tieteen aikaan, jota ei olisi olemassa ilman meitä ja meidän ainutlaatuista hengenlaatuamme. Ja tuo luovuus ja tuottoisuus ovat olleet niin suurta, että olemme voineet - olemalla kahdessa työssä, tehden enemmän töitä kuin koskaan, ja hyväksymällä alhaisemman elämänlaadun kuin koskaan - pitää yllä ulkokuorta samalla kuin ruokimme ja hoivaamme suurinta osaa kolmatta maailmaa ja parasiittistä sionistien valtiota. Mutta tämä tilanne ei voi jatkua ikuisesti. Kun amerikkalaiset joutuvat työttömiksi ”tasavertaistavien” voimien ja heidän avointen rajojensa ja ”vapaakauppansa” takia, alkaa tuo kupla puhjeta. Pummit ovat jälleen valkoisia. Kun inflaatio kiihtyy ja hinnat kohoavat, ja kun amerikkalaiset ymmärtävät, että noissa rahastoissa ja osakkeissa on desimaali väärässä kohdassa, ja kun tummentuva Amerikka ei enää pysty kilpailemaan muiden valtioiden kanssa saatikka sitten tukemaan muita valtioita, suuria muutoksia on tulossa. National Alliance on olemassa, jotta valkoiset olisivat järjestäytyneitä kun nuo muutokset tulevat.

Jätän teille yhden kuvan. Kuvitelkaa, ettei vaurauden siirtymistä meiltä heille ole koskaan tapahtunut. Kuvitelkaa, että jokainen omistamasi 9 senttiä olisi dollari. Kuvittele, että kaikkia niitä rahoja, joita tuhlataan opettamaan Juliota ja Leroyta pelaamaan palloa ja syöttämään heille riittävästi Bic Maceja täyttääkseen Yankee Stadiumin 1000 kertaisesti, ei olisi ikinä tuhlattu. Kuvittele, ettei koskaan olisi ollut mitään ulkomaanapua Israelille eikä mitään Persianlahden sotaa 1 ja 2. Kuvittele, että kaiken tuon vaurauden olisi pitänyt viisas, luova, lainkuuliainen ja todella kaunis kansa, joka mahdollisti länsimaisen taiteen ja tieteen. Kuvittele, että se olisi sijoitettu sen sijaan, että se olisi annettu pois ja tuhlattu. Kuvittele, kuinka nuo sijoitukset olisivat voineet aikaansaada uutta tieteellistä tietoa tautien parantamiseen, uusien maailmojen asuttamiseen, puolustuksemme vahvistamiseen, ja vanhustemme päivien turvaamiseen ja lastemme tulevaisuuden turvaamiseen. Kuvittele, kuinka rikkaita olisimme - ei ainoastaan rahallisesti, vaan todellista rikkautta, paremman elämän ja tulevaisuuden suhteen. Tuon tulevaisuuden National Alliance aikoo rakentaa.