Tällä viikolla jatkamme kanadalaisen sananvapaus- ja valkoisten asiaa ajavan aktivistin herra Paul Frommin haastattelua.

KAS: Mitä muutoksia maahanmuutto on tuonut Kanadaan tähän mennessä?

PF: Se on maksanut sanomattoman monta miljardia dollaria kun on yritetty saada tulokkaat sopeutumaan. Lähes 50 prosenttia väestä, joka nyt tulee Kanadaan, ei puhu englantia eikä ranskaa. Niinpä he ovat monessa tapauksessa käytännössä mahdottomia työllistää. Niinpä he ovat valtava kulu erilaisille sosiaalisille ohjelmille, hyvinvointiohjelmille. Meillä on tietenkin julkinen terveydenhuolto Kanadassa, ja niinpä monet tulokkaat ovat valtava taakka tälle järjestelmälle.

Rikollisuus on myös valtava hinta. Meistä on tullut hyvin organisoitujen kiinalaisten Triadien onnettomia uhreja, jotka toimivat tehokkaasti monilla kaupunkialueilla maassa. He ovat sekaantuneet raskaasti kaikenlaiseen rikollisuuteen: luottokorttihuijauksiin, huumeisiin, organisoituihin autovarkauksiin ja tietysti -- ja mikä on erityisen kiinnostavaa teidän maanne näkökulmasta -- ihmissalakuljetukseen. Niinpä he ovat monien suurimpien "käärmeenpäiden" joukossa, jotka tuovat suuria määriä laittomia maahanmuuttajia maahan Kiinasta, joista monet Kanadan kautta lopullisena määränpäänään -- suuret kaupungit Yhdysvalloissa, kuten New York.

KAS: No, kuulostaa siltä, että pelkällä biomassallaan, pelkällä laajentumisellaan he ottavat maanne itselleen. He miehittävät aluetta, omistavat maata, eikä se enää yksinkertaisesti ole kanadalaista.

PF: Kyllä, mielestäni me kärsimme pohjoisamerikkalaisesta "bisnes-kirouksesta", ja se on sitä, että monet kansastamme, kuten ikävä kyllä monet liikemiehistäkin, katsovat elämää eteenpäin vain yhden vuosineljänneksen kerrallaan -- mitä tulee tapahtumaan seuraavien 90 päivän aikana. Voinko tienata? Ja ikävä kyllä, on ollut paljon kanadalaisia yhtiöitä ja valtiovallan väkeä, joilla on oma lehmä ojassa tässä, jotka katsovat tätä hyvin lyhyellä tähtäimellä.

Yksi liikemies sanoi minulle "Voi, maahanmuutto on hyväksi Kanadalle. Olen kiinteistöalalla, ja me voimme myydä paljon enemmän taloja". Ja, äärimmäisen kapeasta lyhyen tähtäimen näkökulmasta, hän on varmaan oikeassa. Ja monet valtiovallan edustajat sanovat "Lisää maahanmuuttoa? Se on hienoa -- tarvitsemme enemmän koulunopettajia ja minä olen koulunopettaja", tai "minä olen sosiaalityöntekijä ja nämä ihmiset tulevat tänne kaikenlaisten ongelmien kera, joten minulla ei ole työstä puutetta pariin vuosikymmeneen".

Me emme kuitenkaan katso pitkäntähtäimen seurauksia. Ja pitkäntähtäimen seuraukset muuttavat väestöä. Ja se on juuri sitä, mistä tässä on kyse.

KAS: Seuraavan vuosineljänneksen sijaan meidän pitäisi katsoa seuraavalle vuosisadalle.

PF: Kyllä -- tai edes seuraaviin 50 vuoteen.

KAS: Todellakin. Mitä eroa Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä on, mitä tulee sananvapauteen?

PF: Amerikkalaiset ystäväni kertovat minulle, että teidän [perustuslain] ensimmäinen lisäyksenne ei ole läheskään niin vahva tae kuin ainakin kuvittelisin sen olevan, mutta sanoisin, että me olemme tukahduttavampi maa. Kun minulla on ongelmia tullin kanssa, yritän aina pilailla näiden huumorintajuttomien ihmisten kanssa sanomalla, "Tiedättekös, minä kun luulin myöhästyneeni Pohjois-Korean lennoltani".

KAS:(naurua)

PF: He eivät tajua sitä. "Siis kai te tiedätte. Poliisivaltio". Tästä he suuttuvat.

Olemme paljon tukahduttavampi maa sananvapauden suhteen. Ensinnäkin, vaikka emme pysty kontrolloimaan terroristien maahanmuuuttoa tänne, kortemme "terrorisminvastaisen taistelun" kekoon "terrorisminvastaisen" lainsäädäntömme puitteissa vuonna 2001 oli isku internetiä vastaan. Niinpä olemme luovuttaneet internetin hallinnan Kanadassa Kanadan ihmisoikeuskomissiolle, jossa totuus ei ole mikään puolustus. Joten he voivat syyttää henkilöä huomautusten tekemisestä etuoikeutetuista ryhmistä -- ja näitä ovat rotu, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, jne. -- ja jos huomautukset "todennäköisesti altistavat" tuon henkilön "vihalle tai halveksunnalle".

"Todennäköisesti" on melko laaja määritelmä, ja mitä "halveksuntaan" tulee, väittäisin, että on vaikeaa kritisoida ketään ilman, että hän saattaa joutua halveksituksi. Ja tämä lainsäädäntö oli vastaus vuosien agitaatiolle sellaisten järjestöjen taholta kuin League for Human Rights of B'nai B'rith ja Canadian Jewish Congress sekä Simon Wiesenthal Center. Niinpä hallitus tekee nyt toisinajattelusta internetissä riskaabelia hommaa. Vaikka se ei ole mahdotonta, siinä on riskinsä, ja mielestäni se on riski, jota sinun ei siellä alhaalla [USA:ssa] tarvitse kohdata.

KAS: Joten julkaisemalla omilla nettisivuillasi, antamalla tämän haastattelun ja saamalla poliittiset näkemyksesi esiintymään tässä radio-ohjelmassa, joka esitetään ei pelkästään radiossa, vaan myös internetissä, otat riskin törmätä poliittisesti korrekteihin sensuroijiin.

PF: Kyllä. Sinun täytyy olla varovainen mitä sanot. Ja minä en varmaan ole läheskään tarpeeksi varovainen. Tämä on alentava asema vapaille miehille ja naisille. En vain usko, että tämä on sitä, mitä ylpeät ja ajattelevat eurooppalaiset luotiin tekemään, varomaan jokaista sanaansa. Meidän maamme ovat olleet terveimmillään silloin kun oli laajaa, kiihkeää julkista väittelyä, jossa jonkin loukkaamisen hinta oli huuto, että olet hevosen perse -- ei "antakaa hänelle potkut!" -- "laittakaa hänet linnaan!" -- "Sulkekaa hänen julkaisunsa!". Yhteiskunta, jossa voi olla avointa väittelyä, on terve yhteiskunta. Ja me emme ole nähneet tätä ainakaan kahteen vuosikymmeneen Kanadassa. Niiden aiheiden määrä, jotka ovat väiteltävissä, käy pienemmäksi ja pienemmäksi. Maahanmuutto on hyvin vaikea aihe väitellä Kanadassa, ainakin poliittisesti.

KAS: Vaikka maanne tulli- ja rajaviranomaiset eivät mitenkään pysty tai ehkä heitä ei edes kiinnosta pysäyttää terroristien maahantuontia ulkomailta, he ovat hyvin, hyvin varovaisia sen suhteen, mitä kirjoja he päästävät rajan yli. Et koskaan voi tietää, minkälaisia terroritekoja nämä kirjat voivat tehdä!

PF: Kyllä. Tässä on kyseessä puritaaninen pakkomielle ajatusten suhteen. Nämä tullivirkailijat -- sensuroijat, kuten minä heitä kutsun -- heidän pitää periaatteessa etsiä vain kahdenlaisia juttuja: niinkutsuttuja pornografiaa ja "vihaa" -- vihaa lainausmerkeissä. Joka kolmas kuukausi he julkaisevat listan kirjoista, jopa kirjakatalogeista, kaseteista, cd-levyistä jne., joita he ovat takavarikoineet viimeisten 90 päivän aikana. Ja he myös osoittavat kantansa: oliko ne takavarikoitu ja sitten katsottu olevan ihan ok; vaiko takavarikoitu lopullisesti ja sen jälkeen katsottu joko pornografisiksi tai "vihaksi".

Erään 90-päivän ajanjakson aikana joitakin vuosia sitten, joukko tri. Roger Pearsonin, joka toimii Washingtonissa, kirjoja -- todella vankkoja akateemisia kirjoja, kuten Shockley on Eugenics and Race ja Fear and Loathing in Academe, joka kertoo kampuksien sensuroijien yrityksistä vaientaa sellaisia ihmisiä, tai hyökätä sellaisten ihmisten kimppuun kuin Shockley, tai Philippe Rushton Kanadassa -- katsottiin, huolimatta siitä, että ne ovat puhtaasti akateemisia ja skolastisia, olevan "vihaa". Samaan aikaan sellaiset videonauhat, joiden nimiin kuuluivat sellaiset kuin "Anaalilutkat" tai "Itämaiset ripauksella anaalia" katsottiin ei-pornografisiksi. No, minä en ole oikeastaan sensuroinnin kannalla oli sisältö mitä tahansa, mutta minuun teki vaikutuksen se, että elleivät noiden videonauhojen nimet olleet täysin harhaanjohtavia, ne todennäköisesti olivat pornografisia.

KAS: Uskomatonta. No, yhtiön, joka sponsoroi tätä radio-ohjelmaa, National Vanguard Books, kirjatoimitukset kanadalaisille asiakkaille joutuvat joskus ajatuspoliisin kynsiin. Ja eikö olekin totta, että he ovat joskus jopa pysäyttäneet joitakin saksalaisia satukirjojakin rajalle?

PF: Kyllä. Minulta on pari kertaa takavarikoitu saksalaisia satukirjoja. Sain ne lopulta takaisin, mutta siitähän ei ole kyse. Kyse on siitä mentaliteetista, joka on niin kieroutunut, että sen omaava näkee "saksalaisia" ja "satuja" ja ajattelee, että tässä voi olla jotain mätää. Tämä on hyvin, hyvin epätervettä.

Yhden tilaajistamme kopio David Duken uudesta kirjasta Jewish Supremacism takavarikoitiin. Ja se katsottiin "vihapropagandaksi", huolimatta siitä tosiasiasta, että kirja on täysin skolastinen ja perustuu erittäin hyvin dokumentoituun tutkimukseen. Ja niinpä hän kysyi heiltä "Mitä sille tapahtuu?".

"No," hänelle kerrottiin, "kun valitusaika loppuu 90 päivän kuluttua, se tullaan tuhoamaan". Niinpä hän sanoi "miten?". "Se poltetaan", he sanoivat.

Ei kovinkaan montaa viikkoa myöhemmin, juutalaiselle ala-asteelle heitettiin palopommi Montrealissa, ja osa heidän kirjastostaan paloi. Ja tämä oli tilaisuus kaikenlaisille poliitikoille ryhtyä veisaamaan valitusvirttä "antisemitismin noususta" jne. jne. Oikeusministeri, joka on juutalainen, kaveri nimeltä Irwin Cotler, otti hirveän surullisen ilmeen naamalleen televisiossa ja sanoi jotenkin näin: "Minkälainen maa sellainen on, jossa poltetaan kirjoja?" Niinpä me annoimme lehdistötiedotteen, jossa sanottiin, että jos ministeri todella on huolissaan ihmisistä, jotka polttavat kirjoja, hän voisi kuiskata hallituksen kabinetin pöydän yli vastapäätä istuvalle, joka on vastuussa tullista, koska meillä on virallinen politiikka tässä maassa, jonka mukaan poltetaan kirjoja.

KAS: Nyt käsitän, miksi kutsut Kanadaa Absurdistaniksi.

PF: Kyllä.

KAS: Viime vuoden lopulla sinä ja tukijasi piditte joukon Näpit irti internetistä -mielenosoituksia -- eräs niistä ilmeisesti synagogan edessä. Mistä näissä mielenosoituksissa oli kyse?

PF: Kyllä vain. Se aiheutti melkoista hässäkkää. Ilmoitettiin ryhmästä puhujia -- kaikki internetin sensuroinnin kannalla -- Brittiläisestä Kolumbiasta kotoisin olevasta järjestöstä, joka on pitkäaikainen sananvapauden vastustaja. Kokous pidettiin synagogassa, ja siksi me päätimme pitää protestimme aivan synagogan edessä Victoriassa Brittiläisessä Kolumbiassa. Siitä uutisoitiin melko paljon paikallisessa lehdistössä, ja osallistujat olivat aivan raivoissaan, aivan raivoissaan siitä, että ihmiset uskaltavat lähteä ulos ja protestoida sunagogan edessä. Ja niin pitkälle kuin minä tiedän, se oli ensimmäinen kerta kun näin on tehty -- ainakin minun muistini mukaan. Se oli erittäin kurinalainen mielenosoitus. Me olimme tietysti liikkeellä punaisen lippumme kanssa; nmeillä oli plakaatteja; meillä oli väkeä, jotka olivat saapuneet parin sadan mailin päästä liittyäkseen meihin. Viesti oli yksinkertainen ja selvä: Antakaa vapaudelle mahdollisuus -- näpit irti internetistä.

Mutta koko sana "vapaus", joka inspiroi kokonaista sukupolvea 1960-luvulla, on nyt melkeinpä ruma sana. Kevin, yksi asioista, joita olen huomannut niiden kahdenkymmenen vuoden aikana kun olen työskennellyt sananvapausrintamalla, on se, että 20 vuotta sitten, kun saatoimme esittää argumentteja jotain juutalaista lobbausjärjestöä vastaan ja sanoa "se mitä ehdotatte, vaatisi sensuuria ja sananvapauden kieltämistä" he olivat puolustuskannalla. He sanoivat "me kannatamme sananvapautta, mutta...". Nyt, se mitä näemme enemmän ja enemmän, on se, että ihmiset, jotka tukevat sananvapautta, leimataan siten, että heistä puhuttaessa sanotaan "se ja se sanoo, että hän kannattaa 'sananvapautta'" sanan "sananvapaus" ollessa lainausmerkeissä, ikään kuin sananvapaus ei olisi aivan legitiimiä. Itseasiassa meille on monesti sanottu "teillä on salainen agenda; te ette oikeasti kannata sananvapautta, te kannatatte vain natsismia tai jotain sellaista".

KAS: Nostan hattua teille tuosta mielenosoituksesta. Mitä ihmiset synagogan sisällä yrittivät tehdä? Minkä puolesta he lobbasivat?

PF: He olivat käsitelleet eri toimia, joita oli tehty internetin kuriin saamiseksi, sananvapauden rajoittamiseksi internetissä. Siellä oli joukko ilmoitettuja puhujia, jotka eivät ilmaantuneet heidän kokoukseensa, mutta niistä jotka ilmaantuivat, yksi oli Wiesenthal Centerin tiedottaja, joka oli ollut erittäin aktiivinen Kanadassa yrittäessään rajoittaa sananvapautta internetissä ja toinen oli kaveri, joka on nyt hallituksen asianajaja Kanadan ihmisoikeuskomissiossa, Richard Warman. Warman on ollut oikea yhden miehen sensurointikone. Hän on tehnyt monia valituksia internetistä, vaikka hän oli siihen aikaan hallituksen virkamies. Ja silloin, kun ihmiset kuten minä kritisoimme häntä internetissä siitä, mitä hän tekee, hän haastaa meidät oikeuteen herjaamisesta. Se muistuttaa minua ihmisten kohtalosta Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikana: Oli jo tarpeeksi pahaa joutua hallituksen teloittamaksi vallankumouksellisena tai minä tahansa, mutta perheellesikin vielä lähettiin lasku sinun ampumiseesi tarvitusta luodista.

KAS: Onko Warman jonkin sortin virallinen sensuroija?

PF: Ei. Hän on Kanadan ihmisoikeuskomission tutkija. Me kutsumme häntä sensuurin ylipapiksi.

KAS: Mutta hän häärää ympäriinsä ja yrittää saada ISP:itä [internet service provider, internetin palveluntarjoaja, suom. huom.] sulkemaan nettisivuja ja sen sellaista?

PF: Kyllä. Ja eikä hän edes epäröinyt kirjoittaa ISP:ille Yhdysvalloissa, jotka pitivät palvelimillaan monien kanadalaisten nettisivuja, joista hän ei pitänyt ja uhkailla heitä. Tämä mies käyttäytyi -- ja olen sanonut tämän, ja tämä on jopa oikeusjutun aiheena -- fanaattisesti.

KAS: Jatkuuko oikeusjuttu yhä?

PF: Kyllä vain. Se on ollut käynnissä tämän vuoden helmikuusta asti ja laahustaa yhä eteenpäin.

KAS: Eli siis hänen sensurointihommiensa vuoksi kutsuit häntä sensuroijaksi. Ja hän haastoi sinut siitä oikeuteen?

PF: Kyllä, hän sanoo sen vahingoittavan hänen mainettaan. Meidän kantamme on se, että jos et yritä ottaa ihmisiltä pois oikeutta puhua vapaasti, kukaan ei kutsu sinua sensuroijaksi. Se on sinun oma huono käytöksesi, joka vahingoittaa mainettasi.

On tyypillistä sellaiselle maalle, joka on matkalla kolmannen maailman diktatuuriin, että valtio ei halua sen toimintaa tutkittavan. Itseasiassa Zündelin tapauksessa -- ja joinakin päivinä se on melkeinpä naurettavaa -- maassa, joka hyvin harvoin käyttää kansallista turvallisuutta perusteena johonkin, lähes kaikessa on muka kyse kansallisesta turvallisuudesta. Zündelin suhteen on käynnissä kaksi rinnakkaista oikeudenkäyntiä. Toinen on julkinen, jossa hän on läsnä ja hänen tukijansa ovat läsnä ja hänellä on puolustusasianajaja. Toinen on sarja yksityisiä kuulemisia, joita pidetään vain valtionsyyttäjän ja tuomarin läsnäollessa. Emmekä me saa tietää, mitä todisteet ovat, tai keitä todistajat (jos heitä on) ovat, tai edes mitä syytökset täsmälleen ovat. Niinpä Zündel on samassa tilanteessa kuin monet ihmiset kolmannen maailman maissa tässä oikeusjärjestelmässä. Hän ei voi oikeastaan kerätä puolustusta, koska hän ei oikeastaan tiedä mistä häntä syytetään.

KAS: Se on salainen oikeudenkäynti. Luulin, että sellainen kiellettiin kun he kielsivät Star Chamber -oikeuskäsittelyt.

PF: Tämä on jotain, joka meidän täytyy saada ei pelkästään kanadalaiset, vaan myös amerikkalaiset ymmärtämään: Mitä tapahtuu Kanadassa on 500 tai 600 vuoden taantumista. Nämä ovat oikeuksia, jotka voitettiin kovalla hinnalla Britanniassa ennen kuin ne tunnustettiin täällä: oikeus kohdata syyttäjäsi; mahdollisuus kohdata todistajat ja todistusaineisto sinua vastaan (ja näin ollen vastata siihen); ja oikeus tietää, mistä sinua syytetään. Herra Zündeliä syytetään peitto-syytteen nojalla; että hän on "Uhka kansalliselle turvallisuudelle" ja koska hän on "terroristi". Se on kaikki, mitä hän tietää.

Kaikki, jotka tuntevat hänet tai jotka ovat perehtyneet hänen uraansa yhtään, tietävät, että tämä on täysin järjetöntä. Zündel, olipa hän tai ei sitten mitä tahansa muuta, on ollut koko elämänsä pasifisti.

KAS: Todellakin. Meillä on rinnakkainen tilanne Yhdysvalloissa, kun Patriot -lakia käytetään salaisten oikeudenkäyntien ennakkotapauksen luomiseen.

Paul, olit englannin opettaja 25 vuoden ajan, olenko oikeassa?

PF: Kyllä, se on totta.

KAS: Vuonna 1997 menetit työpaikkasi kommunistien ja B'nai B'rithin jäsenten liittouman vuoksi, jotka onnistuneesti lobbasivat, jotta sinulle saatiin potkut.

PF: Kyllä.

KAS: Tuona päivänä kerroit maailmalle, että "Tämä ennakkotapaus lähettää selkäpiitä kylmäävän viestin opettajille. Jos ajattelet päivän aiheita, jos sinulla on poliittisia näkemyksiä, pidä suusi kiinni, jos haluat pitää työpaikkasi". Miltä sinusta tuntui tuona päivänä ja mitä päätit tehdä asialle?

PF: Mitä henkilökohtaiseen tilanteeseeni tulee, minun täytyi -- en ole itsenäisesti varakas -- keksiä äkkiä muita tulonlähteitä perheeni elättämiseksi. Päätin, että taistelisin potkujani vastaan, ja valitin ammattiliiton kautta, valitin opetuslautakunnalle. Tämä prosessi kesti huhtikuun aprillipäivästä vuonna 1998 vuoteen 2002 asti, ja lopulta minua vastaan päätettiin äänin 2-1. Olen nyt asemassa, jossa voin hakea oikeuden päätöstä asiasta. Ainoa ongelma on se, että se tulee olemaan hyvin, hyvin kallista. En ole koskaan antanut periksi tässä asiassa.

Olin pettynyt, tietysti, itseni puolesta. Minusta tuntui, että koulutusjärjestelmä oli muuttunut radikaalisti niinä noin kahtena kymmenenä vuotena, kun olin ollut siinä mukana. Uudet opettajat kohtaisivat melko lailla saman tilanteen kuin kolmannen maailman diktatuurissa: Sinun täytyy olla hirveän varovainen siitä mitä sanot, ettet vain sano jotain, mikä jollain tavalla voi ärsyttää valtion vaikutusvaltaista väkeä. Voit yhä kritisoida hallitusta poliittisena puolueena; meillä on yhä se oikeus. Mutta jos kritisoit mitä tahansa, jolla on jotain tekemistä monikulttuurisuuden tai maahanmuuttopolitiikan kanssa, tai sananvapauden vaikutusvaltaisten vihollisten kanssa -- sananvapauden viholliset Kanadassa ovat loppujen lopuksi järjestäytyneet juutalaiset lobbausjärjestöt kuten B'nai B'rith ja Canadian Jewish Congress. Jos kritisoit heitä, olet todella pahassa pulassa.

Sain melkoiset naurut yhtenä päivänä. Ystäväni kertoi minulle naisesta, joka oli saanut töitä kunnalta Niagaran putouksilla Ontariossa muutama vuosi sitten heidän "antirasistisena koordinaattorinaan". Ilmeisesti hän sai potkut kaksi tai kolme vuotta sitten, koska hän esiintyi palestiinalaisten asialla olevassa mielenosoituksessa.

KAS: Uskomatonta.

PF: Kanadan hallitus tykkää taputella itseään olalle kansainvälisillä foorumeilla siitä, miten edistyksellinen maa me olemme ja mitä kaikkia oikeuksia kansalaisillamme on ja blaa blaa blaa. Mielestäni maailma pitäisi tehdä hyvin tietoiseksi siitä tosiasiasta, että tämä on enimmäkseen hölynpölyä.

KAS: Se näyttää olevan jatkuvasti toistuva kaava, että ne jotka ajavat Enrst Zündelin poliittista vangitsemista, jotka pakottavat sinut pois opetustyöstäsi ja monissa muissa tapauksissa, ovat yhteyksissä kansainvälisiin juutalaisjärjestöihin kuten B'nai B'rith. Ja äärimmäisen puolueellinen mediaraportointi näistä tapauksista tulee myös juutalaisten kontrolloimilta sanomalehdiltä ja tv-kanavilta. Nämä ihmiset näyttävät olevan hirvittävän peloissaan avoimesta väittelystä mitä tulee historiaan ja kaikesta eurooppalaisten identiteetistä tai yhtenäisyydestä kiinnipitämisestä, olivatpa nuo ihmiset kanadalaisia tai amerikkalaisia tai saksalaisia tai mitä tahansa muuta eurooppalaisperäistä kansallisuutta.

PF: Olet oikeassa. Suurin uhka sananvapaudelle Kanadassa -- ja me olemme korostaneet tätä suunnilleen viime vuosikymmenen ajan -- ovat järjestäytyneet juutalaisryhmät. Ne ovat niitä, jotka ovat fanaattisesti lobanneet hallituksen internetin sensuroinnin puolesta, eri "vihalakien" puolesta, joita meillä on, ja lähes yhtä inhottavien Ihmisoikeuskomissio -senruurilakien puolesta, joista jotkut ovat valtakunnallisia ja jotkut provinssikohtaisia. Ja Ihmisoikeuskomission edessä, totuutta ei monestikaan pidetä puolustuksena. Niinpä henkilö, joka raahataan Ihmisoikeuskomission eteen jonkinlaisen niinkutsutun "viha"-rikkomuksen vuoksi, ei juuri voi saada puolustusta -- jos et voi sanoa, että se mitä sanoit on totta, silloin ne ovat vain ne "loukatut tunteet" joilla on väliä, eikä sinulla juuri ole mitään millä puolustaa itseäsi.

KAS: Paul, näkyykö horisontissa mitään muutoksia sananvapauden hyväksi maassasi, ja onko sinun nähdäksesi mitään toivoa Lännen miehille ja naisille Kanadassa?

PF: En usko, että Kanadassa tilanteeseen tulee mitään muutosta, ennen kuin kehitämme paljon suuremman informoitujen ihmisten kovan ytimen, jotka haluavat tehdä jotain. Ihmiset sopivat kahteen kategoriaan: He eivät tiedä asioista eivätkä näe asiaa suuressa mittakaavassa, tai he näkevät, että on ongelma, mutta he eivät ole valmistautuneet tekemään asialle mitään. He ovat ehkä nielleet väitteen, että se on toivotonta; tai että he ovat liian vanhoja ja heidän täytyy vain odotella hautaan joutumista ja että se on jonkun toisen ongelma. Tai sitten he eivät vain ole yksinkertaisesti nähneet mitään todellista johtoa, jonka ympärille he voisivat kokoontua. Minä näen tehtävämme kaksitasoisena. Toinen taso on ihmisten informoiminen -- annetaan heidän nähdä, kuinka paha tilanteemme on; ja toinen taso on organisoida ja motivoida ihmsiä, jotta he osallistuisivat.

KAS: Juuri tätä me yritämme tehdä Yhdysvalloissa, ja olen ylpeä sanoessani, että uutissivustomme, nationalvanguard.org, on näkynyt huomattavasti monissa artikkeleissanne ja uutissähkeissänne. Voin myös sanoa sinulle, että meidän sivujamme luetaan reilusti yli 300 000 kertaa kuukaudessa. Nämä ihmiset, jotka ovat heräämässä, eivät koskaan ennen ajatelleet näitä aiheita -- tai ajattelivat niitä, mutta olivat masentuneita ja ajattelivat, että he olivat ainoita ihmisiä, jotka ajattelivat tällä tavalla.

PF: Tämä on yksi niistä hienoista jutuista internetissä. Se auttaa murtamaan sen eristyneisyyden, jonka sensuuri ja valtion tukahduttamistoimet ja erittäin puolueellinen media on luonut niin monille ihmisille. Monet ihmiset ovat ajatelleet, että me olemme kummajaisia, että kukaan muu ei jaa heidän näkemyksiään. Mutta internet avaa heidät sille tosiasialle, että tuolla on paljon ihmisiä, jotka jakavat heidän näkemyksensä -- ei pelkästään heidän omassa maassaan, vaan ehkä jopa heidän omassa naapurustossaan.

KAS: Paul, meillä loppuu aika. Haluan kiittää sinua kaikista uhrauksistasi vapauden ja totuuden eteen, ja haluan kiittää sinua siitä, että olit vieraanamme American Dissident Voices -ohjelmassa.

PF: Kiitos paljon Kevin, että kutsuit minut vieraaksi. Jos ihmiset haluavat osallistua Zündelin puolustusrahastoon, he voivat lähettää lahjoituksiaan osoitteeseen

CAFE
Box 332
Rexdale
Ontario
M9W 5L3
Canada

-- ja merkitä ne "for Zundel".

KAS: Hyvä juttu.