Mitä on kauneus? Mikä on sen merkitys seksissä, evoluutiossa ja rodussa? Tämän päivän lähetyksessä herra Strom tarkastelee kauneuden luonnetta ja sen tarkoitusta sekä sen osuutta rotujen edistymiseen tai rappioon.

Tänään olen lukenut kirjaa, jonka nimi on Personal Beauty and Racial Betterment. Kirja on nykypäivänä erittäin harvinainen. Se julkaistiin 1920 siihen toivoa täynnä olevaan aikaan kun vahva ja suurimmilta osin terve Amerikka oli heräämässä tieteellisiin totuuksiin roduista ja rodullisen kehittymisen äärettömiin mahdollisuuksiin. Knight Dunlop, kirjan kirjoittaja, oli kokeellisen psykologian professori John Hopkinsin yliopistossa Baltimoressa ja oleellisen osan kirjastaan hän piti itse luentona Randolph-Macon lukiossa, samalla tiellä, jonka varrella itse asun Lynchburgissa Virginiassa. Huolimatta sen vioista, kirja on oivallinen ja inspiroiva.

Dunlap, joka myöhemmin yleni psykologian osaston johtajaksi sekä John Hopkinsissa että UCLA:ssa, sanoo kirjassaan monia asioita, jotka voisivat johtaa hänen häätämiseen asemastaan niiden tasa-arvoroistojen toimesta, jotka hallitsevat koulutusta nykypäivinä. Dunlapin väitöskirjan aihe on: se mitä me kutsumme henkilön kauneudeksi, on tosiasiassa niiden seikkojen alitajuista arvostusta, jotka tekevät henkilöstä hyväkuntoisen ja terveen vanhemman rotumme seuraavalle terveelle ja hyväkuntoiselle sukupolvelle. Kauneus on paljon enemmän kuin sitä, mikä hurmaa rakastajan ja runoilijan, vaikka se varmasti onkin sitä.

Dunlap kertoo meille kauneuden olevan:

"jotain, joka...on rodulle ja sivilisaatiolle niin perusteellisen tärkeää, ettei mitään ihmisen hyvinvoinnin ja kehittymisen kannalta olennaista seikkaa voida erottaa siitä."

Kauneus on rodullisen tulevaisuuden hyvinvoinnin mitta. Miehet ja naiset kaipaavat sitä kumppaneissaan, vaikka he eivät ymmärtäisi heidän kaipuunsa ja halunsa luonnetta. Halu kauniiseen kumppaniin on syvälle juurtunut, alkukantainen halu. Se on vaistonvarainen osa meitä. Se ohjaa meitä eteenpäin meidän hetki sitten keskeytetyllä, nousujohteisella polullamme kohti korkeampaa älykkyyttä, suurempaa voimaa ja sitkeyttä sekä korkeampaa tietoisuutta ja viisautta. Dunlap sanoo, että kauneuden säilyttämistä ei voi erottaa sivilisaation arvojen ja kehityksen säilyttämisestä. Menetä toinen niin menetät toisenkin. Ja tulevaisuudessa, Dunlap varoittaa, meidän sivilisaatiomme tulee vaalimaan ihmisyyden rumuuden kasvua ja ihmisyyden kauneuden katoamista niin vahvasti, että vain uutterat ja radikaalit muutokset voivat peruuttaa sen. Muistakaa, että tämä oli siis vuonna 1920, asiat ovat menneet paljon pahemmaksi siitä.

Ja joten tämä on ohjelmamme teema tänään: kauneus ja sen tärkeys rodulle. Aion mennä hieman Dunlapin aihetta, joka oli rajoittunut henkilön kauneuteen, pidemmälle ja lisätä siihen ympäristön kauneuden, varsinkin taiteen kauneuden, joka on myös katoamassa nykypäivän monirotuisessa yhteiskunnassa.

Mitä on henkilön kauneus? Dunlap kertoo meille, että se vaihtelee selvästi roduittain, joten sellaisia seikkoja ei voida tarkalleen mitata rotujen kesken, vaikka hän myöntää, että tummemmat rodut joissain tapauksissa muuttavat standardejaan kohdatessaan valkoisia tutkimusmatkailijoita tai valloittajia ja alkavat himoita valkoisia kumppaneita – ilmiö, joka on meille kaikille liiankin tuttu omalta ajaltamme. Dunlap sanoo:

"Leveä ja matala nenä sekä paksut suuret huulet ovat usein vastenmielisiä (meille), koska ne tuovat mieleen afrikkalaisen, jos ei mistään muusta syystä..."

"Tiettyjen afrikkalaisten heimojen keskuudessa, joiden miehet ovat kauttaaltaan yli 210 cm pitkiä ja laihoja kuin korret, normaali anglosaksi ei varmaankaan ole kaunis. Tiettyjen afrikkalaisten heimojen, ja tiettyjen tyynenmeren saarelaisten keskuudessa, nainen ei ole kaunis, ellei hän saavuta tiettyä lihavuuden astetta joka saa hänet näyttämään joko vastenmieliseltä tai koomiselta eurooppalaisen silmissä..."

"(Mutta) se tyyppi, joka on korkeimmassa arvostuksessa, tuntuu olevan lähellä eurooppalaista tyyppiä kaikkialla siellä, missä eurooppalainen tyyppi on tunnettu. Kaikki tummat rodut suosivat valkoista ihoa ja on erittäin yleistä, että alemman rodun naiset ottavat mieluummin miehen ylemmästä rodusta kuin omastaan, huolimatta siitä, kuinka suuri ero niiden välillä on. Se, että alemman rodun mies näkee ylemmän rodun naisen kauniimpana kuin oman rotunsa naisen, voidaan havaita joka puolella ja kaikkein selvimmin se on nähtävissä turkkilaisissa."

Dunlap korostaa yhtä monirotuisuuden vaaraa: yksilölliset rodulliset kauneuden ja seksuaalisen viehättävyyden standardit voivat hajota, varsinkin alemmissa roduissa, kun kontaktia pidennetään. Olipa tämä luonnoton halu kumppaneihin korkeammasta rodusta jonkinlainen vaistonvarainen kaipuu suurempaan ja parempaan, alkukantainen taipumus parantaa asemiaan naimalla ylemmän tai mitä tahansa, se joka tapauksessa synnyttää suuren vaaran -- eikä minkään asteista etua –- korkeammalle rodulle. Tämä on erityisen totta, jos ylempi rotu on täynnä vääränlaista epäitsekkyyttä ja empatiaa kuten meidän rotumme.

Unohtamalla moiset perversiot, mitä henkilön kauneus meille on? Minun vastaukseni on varmasti erittäin lyhennelty ja vajaa, mutta voimme tarkastella ääriviivoja.

Henkilön kauneus koostuu negatiivisten seikkojen puutteesta. Se on epämuodostumien puuttumista. Se on näkyvän heikkouden ja sairauden puuttumista. Se on liiallisen laihuuden tai lihavuuden puuttumista. Se on laiskuuden ja heikkomielisyyden puuttumista. Se on ruumiin tai raajan suuren poikkeavuuden puuttumista. Se on väärien sukupuolinormien puuttumista –- feminiinisyyden miehissä ja maskuliinisuuden naisissa.

Naisen näkökulmasta häntä itseään kookkaampi ja vahvempi mies on korkealla hänen miehisen kauneuden arviossaan (kunhan miehen koko ei ole liikaa yli normaalista) -– molemmat ovat merkkejä miehestä, joka voi suojella ja taata toimeentulon. Ja kaikkein viehättävin mies sinkkunaiselle on suhteellisen nuori, jolla on viriilejä vuosia edessään, jotta hän olisi vahva vielä kun parin jälkikasvu on lähes aikuisia -– vaikkakin hän iältään voi joissain tapauksissa olla huomattavasti naista vanhempi.

Miehen näkökulmasta kaunis naisen keho on tasapuolisesti turvonnut lantiosta ja rinnoista, jota on paljolti ylistetty taiteessa, ja omaa täydellisen ihon pehmeyden (joka ei osoita liikaa eikä liian vähää ihonalaista rasvakerrosta), sekä omaa hohtavan kokonaisuuden ja on eloisa ja energinen, jotka yhdessä osoittavat terveen kyvykkyyden kantaa ja kasvattaa lapsia. Suurin seksuaalinen kauneus on löydetty naisesta hänen ollessaan raskaana.

Ja on olemassa monia asioita, jotka osoittavat kauneutta molemmissa sukupuolissa. Joissain tapauksissa nämä merkit kauneudesta ovat myös merkkejä korkeammasta rodusta, seikkoja, jotka merkitsevät suurinta mahdollista eroa alkukantaisemmista hahmoista.

Katsoessamme kasvojen profiilia huomaamme kasvojen kulman (kulma, suhteessa horisonttiin kun ihminen seisoo normaalisti, linja, joka vedetään uloimmasta kohdasta leukaa tasaisimpaan kohtaan otsaa). Keskiverto kasvojen kulma eurooppalaiselle rodulle on lähempänä vertikaalia kuin millään muulla rodulla. Voimme myös havaita kasvojen kulman laskevan ei-ihmis-hahmoilla, kun etenemme kehittyneestä kehittymättömään hahmoon. Vähemmän kehittyneillä ja pienempi-aivoisilla olennoilla (ja roduilla) on matalampi ja loivempi otsa (ja tästä johtuen pienempi kapasiteetti aivojen etuosassa). Primitiivisimmille roduille on myös hyvin yleistä omata isommat hampaat sekä isompi leuka, joka on työntynyt eteenpäin tehden näin ollen kulmasta vieläkin enemmän horisontaalisen.

Mies tai nainen, jolla on korkea tai "aatelinen" otsa, näyttää mielestämme paremmalta kuin henkilö jolla on jyrkkä ja matala otsa, jonka me miellämme vaistonvaraisesti primitiiviseksi ja rumaksi, käytimmepä noita sanoja tai emme. Eteenpäin työntyvä leuka, joka on yleistä afrikkalaisilla ja australialaisilla, tai alikehittynyt leuka ja ylisuuri nenä, joka on yleistä seemiläisillä, kaikki antavat ihmisprofiilille kuperan ja kuonomaisen ilmeen ja este kauneudelle sellaisena kuin me sen ymmärrämme. Me emme välttämättä ole tietoisia syistä, mutta vaistomme, tai sielumme jos niin haluatte, kertovat meille että korkeasti kehittynyt on kaunis ja alikehittynyt ei ole.

Kaikkein primitiivisimmillä ihmisroduilla on kohtalaisen jäykkä ja sekainen tukka ja siksi, eurooppalaisille, pehmeästi kihartuva, aaltoileva tai hienoisesti pehmeä ja suora hiustyyli on kaikkein kaunein. Jälleen me vaistonvaraisesti ihailemme edistyneitä piirteitä ja kaihdamme primitiivisyyttä.

Dunlap kertoo meille silmien olevan erityisiä kauneuden merkkejä, vaikka tarkka analyysi siitä miksi tai kuinka asia on niin –- miksi me vaistonvaraisesti uskomme silmien olevan sielun peili –- tarvitsee enemmän tutkimista:

"Sen lisäksi, että ne kertovat fyysisestä kunnosta (ja jokainen lääkäri käyttää näitä ilmaisimia), silmien tärkeys on varmaankin enemmän rodullista. Se ovatko silmät siniset vai mustat, suuret vai pienet, ei ole suoranaisessa yhteydessä hetkeen, mutta ne osoittavat tiettyjä asioita, joista voimme aavistaa toisia seikkoja, sekä henkisiä että fyysisiä."

Meidän rotumme ihmisten silmät vaihtelevat ruskeista vaaleampiin sävyihin, mutta uskon, että rotumme omaa yleisesti -– ei vain meidän rotumme, mutta enemmän kuin mikään muu rotu –- kirkkautta silmissään, silmän valkuaisissa ollessamme terveitä, ja iiriksen läpikuultavuutta, jotta värillinen osa on selvempi koko alueeltaan. Tämä on se asia, joka tekee silmistämme näyttävät ja kirkaslaatuiset, jonka me ymmärrämme kauniina.

Ilmeiden laajuus on todennäköisesti kaikkein tärkein yksittäinen henkilön kauneuden tekijä. Jopa klassisessa taiteessa, jossa eurooppalainen kauneusihanne on kirjaimellisesti hakattu kiveen ja koko sen alaston runko on paljastettu, se on siltikin hämmästyttävän korkea ja henkinen kasvojen ilme, joka kiinnittää huomiomme enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia. Dunlap kertoo meille:

"Kasvojen tahdonalaiset lihakset, päänahka, keho, kädet ja jalat pysyvät kunnossa liikehermojen lähettämien hermovirtojen jännitteen voimasta. Jännite on osittainen lihaksen supistuminen, joka asettaa lihaksen tietynlaiseen valmiustilaan. Jos liikehermon tiedonvälitys lihakseen katkeaa, tulee lihaksesta välittömästi löysä... lihaksen tulee olla oikeassa kemiallisessa tilassa vastaanottaakseen stimulantin (ärsykkeen), eikä tämä kemiallinen koostumus riipu ainoastaan normaaleista aineenvaihdunnallisista ruuan, rasituksen ja levon yhdistelmästä vaan myös tietynlaisesta hormonien toiminnasta..."

Kasvoissa on koko kehon kaikkein monimutkaisin lihaskokonaisuus, ja sillä on yhtä monimutkainen hermokompleksi, jotka antavat kasvoillemme erittäin laajan ja vaihtelevan ilmevaraston. Ja kun nämä monet lihakset ovat riippuvaisia terveydestä ja sen hetkisestä hermojen tilasta, ei ole yllättävää, että voimme oppia paljon ihmisen temperamentista, terveydestä ja älykkyydestä katsomalla hänen kasvojaan. Kasvot, ja vähemmän tärkeät muut kehon osat, antavat meille jatkuvaa ja moninaista tietoa aivoista ja hermostosta niiden sisällä.

Se "näky", jota me nimitämme kauniiksi, on näiden monimutkaisten lihasten osittain järjesteltyä harmoniaa, johon on yhdistetty yleinen kehon tasapaino –- jotka molemmat voi saavuttaa vain terve organismi yhdessä terveen hermoston kanssa.

Totta kai havaitsemme, että meidän vaistomainen kauneusihanteemme -– ei ainoastaan se mikä ilmenee seksuaalisissa valinnoissamme, vaan myös taiteessamme kun se on vapaata ja turmeltumatonta -– ylittää todellisuuden korkealta näiden huomioiden valossa. Erittäin harva meistä onnistuu ruumiillistamaan kaikki nämä asiat lähes täydellisesti itseensä, vaikka todellisuudessa me onnistumme siinä paljon useammin kuin mikään muu rotu. Mutta ne ovat meidän ihanteitamme, ja sikäli kun suosimme niitä valitessamme tulevien sukupolvien isiä ja äitejä, ne ovat vilahdus tulevasta, vilahdus tulevaisuudesta.

Löydämme sen myös modernista yhteiskunnasta, ne ovat kaikkein ylväimmät ja älykkäimmät ja kauneimmat, jotka tehokkaasti sterilisoivat itsensä ja saavat vähiten lapsia. Ne ovat parhaimmat meistä, joilla on kaikkein tärkeimmät ja vaikeimmat tehtävät urallaan; vähiten aikaa lapsille. On myös hyvin yleistä, että fiksuimmat ja kauneimmat juoksutetaan hyväksikäytettäviksi ja huijattaviksi "viihdeteollisuuteen" parhaimpina vanhemmuusvuosinaan, he voivat todennäköisesti "järjestää asioita" saavuttaakseen kuluttajan ihanne-elämän täynnä helyjä, vempaimia, velttoutta, hemmottelua ja lapsettomuutta. Tyhmille ja tummille tulevat näinä päivinä suurimmat perheet.

Me tuhoamme tehokkaasti kauneuden.

Osa tästä ongelmasta johtuu synnytyksenvastaisesta propagandasta (joka suuresti vaikuttaa älykkäisiin ja vastuuntuntoisiin), ja kaiken muun seksuaalisen aktiviteetin kiihkeästä mainostamisesta, paitsi sellaisen, joka johtaa jälkikasvuun. Mutta paljon johtuu modernin teknologian yhteentörmäyksestä itsekeskeisyyden, laiskuuden ja lyhytnäköisyyden kanssa.

Osa johtuu huonosta sosiaalipolitiikasta, joka palkitsee lapsettoman uranaisen joka valvoo parempien vempainten tekoa kiinalaisessa tehtaassa, ja joka samalla palkitsee jälkeenjääneisyyden rajalla olevan puolivillin nostamalla hänen sosiaalitukiaan kun hän hankkii seitsemännen lapsensa. Samat asetukset rankaisevat viisasta valkoista naista siitä, että hänellä on Tommy, Sally ja Jenny sen sijaan, että hänellä olisi paikka vempainfirman johtokunnassa tai nurkka huumeluolasta. Sen on loputtava.

Oleellisesti tappamalla ja steriloimalla meidän parhaimmistomme ja lisäämällä huonoimpia, me tapamme kauneuden ja tapamme itsemme. Me teemme juuri päinvastoin kuin luonto haluaa meidän tekevän.

Monirotuisuus johtaa myös suoraan kauneuden kuolemiseen taiteessa. Eri roduilla on väistämättä erilaiset käsitykset kauneudesta. Michelangelo ei luonut afrikkalaista naamiota. Chopin ei kirjoittanut rap-musiikkia eikä hakannut onttoa puunrunkoa. John Williams Waterhouse ja Jackson Pollock asuivat erittäin erilaisissa sisäisissä maailmoissa. Monirotuisessa yhteiskunnassa standardit ja perinteet hylätään -– valkoisten standardit ovat liian "eurosentrisiä" eikä mikään ryhmä pysty nostamaan omia standardejaan muiden yläpuolelle saatikka edes pitämään kiinni niistä kovin pitkään. Maalauksissa, veistoksissa, arkkitehtuurissa, musiikissa, kirjallisuudessa ja sisustustaiteessa ei ole enää keskeismääritteitä. Tuhansien vuosien jatkumo on rikottu. Tulee kaaos.

Loppujen lopuksi, ironisesti, ei-ketään-loukkaavat, tee-se-mahdollisimman-halvalla -artistit rynnivät elämiimme joka puolelta, yhdessä "avant-garde" -ilmiön kanssa, joka syleilee tasaisen tyhjää luonnottomuutta. Kun alamme elämään rumien ihmisten yhteiskunnassa, näemme myös rumia maalauksia, rumia mainoksia, rumia vaatteita, rumia ruumiin epämuodostumia ja koristeluita ja rumia rakennuksia kaikkialla mihin vain katsomme. Ihminen, joka erotetaan omista kauneuden perinteistään, ihminen, joka peitetään tylsän ja ruman sekoituksella joka vatkataan sekaisin oudon ja trendikkään ja ruman kanssa, on sairas ja olennaisesti heikentynyt.

Kuten olen sanonut aiemmin tässä ohjelmassa: Valkoiset lapset tarvitsevat valkoista taidetta. Meidän täytyy teroittaa lastemme mieliin tunne korkeimmasta kauneudesta, meidänlaisestamme kauneudesta, heidän ensimmäisten päiviensä aikana. Joka suunnassa johon käännymme, meidän tulisi nähdä tai kuulla jotain kaunista. Kaikkein tärkein kauneus on ihmiskehon kauneus, eurooppalainen mies ja nainen kuvattuina taiteessa ovat ylistettyjä ja palvottuja, mutta eivät ikinä halveksittuja.

Kun romanttinen rakkaus iskee mieheen ja naiseen, alussa kauneus puhuu lujaa: rakastavaiset voivat ajatella tai sanoa, että minun rakastetullani on kauneutta, mutta ikuisuuksia vanhat vaistot sanovat samaan aikaan hän on vahva ja viisas ja hänestä tulee hyvä isä; hän on valoisa ja hedelmällinen ja täynnä elämää ja hänestä tulee hyvä äiti. Ja samoin ne sanovat rakastetusta, että hän on hyvä esimerkki omasta rodustani, täydellinen kumppani minulle. Se on se, mitä luonto sanoo meille siinä rakkauden huumassa, jota koemme nuoruudessamme.

Ja luonto on oikeassa. Meillä henkilöinä on liian lyhyet elämät niiden asioiden suorittamiseen, joita luonto yrittää tehdä. Luonto tarvitsee sukupolvia sukupolvien jälkeen saavuttaakseen tavoitteensa, äärimmäinen päätepiste, jota edes meidän parhaimmat aivomme eivät näe, joskin tiedämme sen polun vievän ylöspäin. Joten se viisaus, se voima, se hedelmällisyys, se luonne -– se kauneus, jonka rotumme vielä omaa -– pitää kuljettaa sukupolvelta toiselle, vahvistaa sitä tai ei ainakaan sallia sen heikentyä, jos aiomme saavuttaa sen päämäärän, jos emme aio todistaa itsellemme olevamme yksi luonnon umpikujista, joka ei pystynyt tekemään olennaista pysyäkseen hengissä. Kauneus on luonnon tapa kertoa meille viesti tunnetasolla.

Uskon, että voidakseen seurata sitä nousujohteista polkua, voidakseen ylläpitää voimaansa, tulee rotumme kestää kilpailujen koitokset toisten rotujen kanssa ja tulevaisuudessa tulevien tuntemattomien katastrofien koettelemukset; meidän tulee vaalia kauneutta ja lisätä sitä vuosi vuodelta, päivä päivältä. Meidän täytyy rakentaa kulttuuri eurooppalaiselle kauneudelle ja loistolle, jotta meillä olisi aina nähtävissämme ja kuultavissamme kauneutta, jonka vain me voimme luoda. Jos teemme sen, emme tule ikinä unohtamaan, että meidän pääasiallinen tehtävämme maassa on luoda lisää oman kauniin ja uniikin rotumme sukupolvia.