National Alliancen Tampan paikallisyksikkö pystytti neljännen, kuvassa näkyvän mainostaulunsa Floridassa. On mahdotonta olla huomioimatta sanomaa valkoisten ihmisten toivosta ja tämä on vain yksi esimerkki eri asioista, joita Alliancen jäsenet tekevät rakentaakseen paremman tulevaisuuden lapsillemme.

Tällä viikolla puhun National Alliancen jäsenten mahtavasta aktivismista valkoisten rotutietoisuuden kohottamiseksi, muutamasta viimeaikaisesta voitosta oikeudessa - ja vastaan myös erään valkoisen miehen kirjeeseen, jossa hän sanoo, ettei rakasta rotuaan.

Uutispalvelut ovat melkein tulessa raporteista National Alliancen Rakasta rotuasi -lentolehtiskampanjasta. Tähän asti olemme nähneet niitä Kalifornian San Josesta, Montereystä, Citrus Heightsistä, Fair Oaksista, Sacramentosta, Charmichaelista, Rosevillesta ja Rocklinista; New Mexicon Albuquerquesta; Ohion Lovelandista, Clevelandista ja Columbuksesta; Pennsylvanian Butler Countysta; Michiganin Howellista, Plymouthista, Saginawista, Grand Rapidsista, Kentwoodista, Wyomingista ja Grandvillesta; Pohjois- Kentuckysta; Missourin St. Louisista; Indianan Ft. Waynesta; pohjoisesta New Jerseystä; Floridan Palm Beachista; Marylandin Baltimoresta; Keski-Virginiasta; Connecticutin Hartfordista; Coloradon Colorado Springsistä - ja raportteja tulee koko ajan.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4635
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4634
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4633
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4632

Aiheeseen liittyvissä uutisissa kerrotaan, että National Alliancen mainostaulu Las Vegasissa on uudelleen pystyssä voitetun oikeusjutun jälkeen. St. Louisin National Alliance toimii laillisin keinoin saadakseen takaisin patrioottiset mainokset St. Louisin matkustajajuniin. Floridan jäsenemme ovat palkanneet lentokoneen vetämään perässään National Alliancen viestiä Daytona 500:n yllä tänä viikonloppuna ja he aikovat levittää sanomaamme myös henkilökohtaisesti.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4637
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4636
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4612

Ja myös jäsenemme Floridan Tampassa ovat saavuttaneet taas uuden voiton: Tällä viikolla he pystyttivät neljännen suuren moottoritien varrellla olevan mainostaulunsa, jossa on valkoisten asialla oleva viesti, jota ei voi olla huomaamatta. Tällä kertaa mainostaulussa on Alfred Sundvallin maalaus, jossa on valkoinen nainen niityllä sekä sanat “Uutisia. Meille. Vaihteeksi” sekä korkealuokkaisen sivustomme osoite NationalVanguard.org. Juutalaisjärjestöt ovat saaneet aikaisemmat Floridan mainostaulumme sensuroitua ja terrorismiin yhteyksiä omaavat juutalaiset ryhmittymät järjestivät jopa uhkailu- ja häiritsemiskampanjan aikaisemman mainostaulun alas repimiseksi, mutta Floridan jäsenemme, kuten jäsenemme Las Vegasissa ja Salt Lake Cityssä sekä St. Louisissa, eivät anna periksi. Onneksi olkoon ja kiitos teille kaikille työstänne.

Saan satoja kirjeitä joka viikko enkä pysty aina vastaamaan niihin, enkä myöskään pysty tekemään paljoakaan tämän korjaamiseksi, ennen kuin olemme kasvaneet pisteeseen, jolloin voin saada oman henkilökunnan. Mutta aina silloin tällöin tulee provokatiivisia kirjeitä, jotka inspiroivat vastaamaan niihin sekä kirjeitse että lähetyksissä. Tämä on sellainen kirje ja se käsittelee viimeisintä National Alliancen lehtisten levitystä. Kirjoittaja on otsikoinut sen “En rakasta rotuani”.

“Olen valkoinen mies. Eurooppalainen. Kaukasialainen. Kasvoin valkoisessa yhteiskunnassa. Suurin osa muistoistani, niin hyvistä kuin tuskallisistakin, koskevat ainoastaan valkoisia ihmisiä. Murrosiässä olin liberaali. Myöhäisessä teini-iässä ja yliopisto-opiskelijana olin libertaristi. Syyskuun 11. päivän tapahtumien ja muutaman yliopistoyhteisöni mustien tekemän rikoksen jälkeen ajattelin asioita läpi ja minusta tuli libertaristi, jolla oli sympatioita valkoisia rotuaktivisteja kohtaan. Kuuntelin tri. Piercen lähetyksiä joka viikko mielelläni. Lopulta minusta tuli valkoinen rotuaktivisti libertaristisin sympatioin.

Tämä sivusto, National Vanguard, ja National Alliance todella painottavat rakkautta rotuun. Se on ymmärrettävä ja ylistyksen arvoinen painotus: Rakkaus on loppujen lopuksi kauniimpaa kuin viha. Mutta se myös särähtää korvaani ja mietin, onko muille käynyt samoin.

Ei sillä, että minua polttaisi viha vieraita rotuja kohtaan. Näin ei asia ole. Se, mikä motivoi minua, on erittäin abstrakti ihmisen yhteiskunnan ymmärtäminen. Ymmärrän, että tietyt ryhmät muodostavat orgaanisia joukkoja, jotka luonnollisesti ja väistämättä joutuvat konflikteihin erilaisten muiden joukkojen kanssa. Se joukko, johon kuulun, sattuu olemaan eurooppalainen. Monien suojattua elämää viettävien valkoisten eriävistä mielipiteistä huolimatta en pysty valitsemaan muuta puolta. Kohtalo on valinnut sen minun puolestani. Tajuamalla tämän kannatan avoimesti ja anteeksi pyytämättä valkoisia ihmisiä. Omaa kansaani. Ja objektiivisesta näkökulmasta valkoinen rotu on luultavasti paras rotu, johon voi kuulua. Joku voisi sanoa, että voitin Jumalan rotulotossa. Joka tapauksessa en voi koota paljoakaan innokkuutta omalle kansalleni, en heihin itseensä enkä heistä itsestään.

Kyse ei ole vain siitä, että niin moni valkoinen on herkkäuskoinen tai pehmeäsydäminen tai helposti manipuloitavissa. Ei siitä, että miljoonat kunnolliset valkoiset ihmiset ovat dogmaattisia liberaaleja sillä aikaa kun useammat miljoonat ovat kristittyjä sionisteja, jotka pitävät liberaaleja ikuisina vihollisinaan. Se on jotain syvempää, enemmän perustavanlaatuista. Jotain, mitä meillä on aina ollut ja jota emme pysty jäljittämään juutalaisiin.

Me olemme pikkumaisia ja julmia ihmisiä. Antakaa minun selventää tämä: Emme ole säälittäviä ja julmia verrattuna muihin rotuihin. Jos jotain, niin olemme luultavasti vähemmän sitä kuin moni muu rotu. Mutta se ei todellakaan ole tarpeeksi hyvä minulle yhtään enempää kuin Schopenhauerille, Twainille, Dostojevskille tai Steinbeckille.

Kansamme massat ilahtuvat heikkojen piinaamisesta -- tai virnuilemisesta idioottimaisesti sopiakseen joukkon kun eri laumojen johtajaurokset piinaavat heikkoja. Se voi olla haavoittunut eläin, jälkeenjäänyt ihminen tai pehmo liberaali vihaisen uuskonservatiivin talk show’ssa. Mitä se onkaan, tiedämme huvin kun sellaisen näemme.

En kirjoita tätä pääasiassa nuhteluna tai yrityksenä muuttaa jotain, vaan pikemminkin jatkettuna, hämäävänä kysymyksenä niille valkoisille nationalisteille, jotka väittävät ’rakastavansa rotuaan’. Unohda abstraktiudet hetkeksi ja kerro, mikä rodussamme on niin rakastettavaa.”

Siinä on kysymys, joka ansaitsee vastauksen.

Pikkumaisuuteen ja julmuuteen voisit lisätä monia muita piirteitä, jotka ovat vähemmän ihannoitavia. Voisit etenkin mainita seikkoja, jotka pidättävät meitä olemasta sitä, mitä rotuna voisimme olla.

Rodullisen solidaarisuuden puutos on sellainen piirre. Monet muut rodut ovat peitonneet meidät tällä alalla. Jopa todelliset raakalaisetkin harjoittavat tietoisesti lojaalisuutta rotuaan kohtaan. Se laajuus, missä ei-valkoiset ovat organisoituneet rodullisten linjojen mukaan, on vaikuttavaa. Vilkaise vain tietosanakirjaan tai hae Googlella hispaanien, mustien ja juutalaisten järjestöjä, niin löydät niitä sadoittain. Missä ovat kaikki valkoiset järjestöt? Ne ovat vähissä jopa maissa, joissa valkoiset ovat vähemmistöinä ja joissa voisi ajatella olevan tuon kaltaista kiinnostusta.

Toinen alue, jolla me valkoiset olemme vajavaisia, on meidän vääränlainen altruismimme, joka jo ennen juutalaisten mediavaltaa oli karannut käsistä ja kohdistunut vääriin kohteisiin, paljolti omiemme haitaksi. Näemme tämän joka päivä nähdessämme valkoisten parien tuhlaavan omaisuutensa sekä korvaamattomat elämänsä kasvattamalla maahantuotuja ei-valkoisia lapsia tai tukemalla kolmanteen maailmaan keskittyneitä hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Tähän ongelmaan liittyy hyväuskoisuutemme rotuna - uskomme lähes kaikkeen maagiseen tai mystiseen humpuukiin joka stimuloi tunteitamme, mielikuvitustamme tai lapsuuden muistojamme. Näissä tuntemuksissa pyöriskely, joka on meille ehkä henkinen välttämättömyys, on taiteen homma - ja näiden tuntemuksien valjastaminen voi olla jopa tulevaisuuden rotuun perustuvan uskonnon homma, mutta tänä päivänä sallimme itsemme, miljoonittain, joutua kenen tahansa puolinokkelan huijarin uhreiksi, joka kertoo meille edustavansa ”vanhan ajan uskontoa”, ”pyhiä kirjoituksia” tai ”kosmista tietoisuutta”, tai jopa ”olentoja”, jotka kanavoituvat muista maailmoista tai menneisyydestä - tai mitä tahansa tämän teeman sadoista variaatioista. Kuten joku kerran sanoi, joka minuutti syntyy etsijä ja koko joukko etsijöitä ja nenästävedettäviä löytyy valkoisten keskuudesta, joiden korkea älykkyys ja tuottavuus tekee heistä tarpeeksi rikkaita -- ja joiden lapsellinen naivius tekee heistä tarpeeksi hyväuskoisia - ollakseen Pyhän luokan ihanteellisia uhreja.

Toinen vakava vika on pakkomielteinen keskittymisemme talouteen. Tee paljon työtä, tee tavaroita, hanki enemmän tavaraa; tuntuu, että siitä elämässä on kyse. Työskenteleminen rahan tähden näyttää olevan jo uskonto itsessään. Onko sille mitään rajaa, kuinka suuri osa elämistämme tulisi keskittää toisten aineellisten tarpeiden ja oikkujen tyydyttämiseen? Onko sille mitään rajaa, kuinka monia roskaruoka- ja halpamarkettiketjuja tulisi rakentaa? Jos jätetään syrjään valtion hyväksymät uskonnot, onko mitään suurempaa huolenaihetta kuin oma pankkitili ja katteet? Onko mitään, minkä sanomisesta tai tekemisestä meidän tulisi pidättäytyä, joko massoittain tulevissa ei-toivotuissa sähköpostiviesteissä tai harhaanjohtavassa tunteilla pelaavassa mainonnassa, niin kauan kuin se lisää lääkkeemme tai vimpaimemme myyntiä? Ilmeisesti ei. Ja jos luulet, että kritisoin vain liikemaailmaa, ajattele uudelleen. Kenellekään ei talous ole niin suuri pakkomielle - mitä tulee tuotteiden tekemiseen ja jakeluun ja Federal Reserven vaihtomerkkien jonkun taskussa määrään - kuin sosialistit, liberaalit ja marxilaiset. Valkoiset ovat niin rahan perään, että vain muutamat meistä ottavat aikalisän ja näkevät, että koko niinkutsuttu "poliittinen spektri" on huijausta, jossa molemmat väitetyt "puolet" lähinnä kiistelevät keinosta millä meidän tulee olla rahan orjia ja kuka saa minkäkin osuuden. Vain pieni prosentti pysähtyy tarpeeksi pitkäksi aikaa nähdäkseen, että elämme biologisten realiteettien maailmassa ja raha on vain käytännöllistä fiktiota, jonka tulisi palvella meitä - ei päinvastoin.

Jokaisella meistä on tiedostamaton tarve samaistua joukkoon ja terveessä yhteiskunnassa samaistuisimme rotuumme ja kansaamme, joista jälkimäinen nähtäisiin selvästi ensimmäisen alapuolella. Mutta nykyisessä epäterveessä tilassamme valkoisten tarve samaistua johonkin itseään suurempaan on vääristynyt: He ovat olevinaan muka Amerikan-intiaaneja vaikkei heillä tiettävästi ole ei-valkoisia esi-isiä; he samaistuvat rodunsekoitusta harjoittaviin ammattilais-palloilujoukkueisiin, joita pyörittävät kasvottomat yhtiöt; he samaistuvat Washingtonin hallituksen muukalaisjohtoon, jonka he kuvittelevat olevan Amerikan ruumiillistuma, Amerikan, jonka se tuhosi; he samaistuvat Fordiin tai Chevroletiin; he samaistuvat republikaaneihin tai demokraatteihin; he samaistuvat baptisteihin, mormoneihin tai katolilaisiin; lyhyesti, he samaistuvat lähes kaikkeen muuhun kuin siihen, mitä he todella ovat. Tämä on typeryyttä ja älyllistä pelkuruutta, joka ylittää kaiken ymmärryksen.

Ja silti… Silti minä rakastan rotuani. Rakastan väkeäni huolimatta sen puutteista. Rakastan heitä, koska he ovat kaltaisiani ja minä ymmärrän heitä ja osa heistä ymmärtää minua. Näemme maailman tavalla, jolla mikään muu rotu ei sitä voi nähdä. Osoitamme erikoista ymmärtämystä taiteellemme, kirjoitetulle ja visuaaliselle. Tunnen sen erikoisen ymmärryksen vanhempieni tietävässä viisaudessa, hymyissä ja nauruissa ja valkoisten lasten ihmetyksessä ja kyseenalaistamisessa, tavoin, jota ei muualla maailmassa näe.

Kun kuulemme Beethovenin yhdeksännen sinfonian tai vanhan kansansävelmän aavemaisen melodian - ne ovat valkoista rotua.

Kun näemme mahtavat Washingtonin hallitusalueen, Lontoon, Akropoliin, Moskovan tai Rooman seitsemän kukkulaa - ne ovat valkoista rotua.

Kun luemme Pythagoraan, Wrightin veljesten, Edisonin tai Arthur Rudolphin urotöistä - ne ovat valkoista rotua.

Kun lataamme kirjastollisen tietoa yhdellä hiiren näpäytyksellä ja jaamme ajatuksemme ja ideamme hetkessä radioaalloilla, nollilla ja ykkösillä, istuessamme hiljaisen koneiston mukavaksi tekemissä huoneissamme talven hiljaisuudessa - se on valkoista rotua.

Kun seisomme toisen maailman kamaralla ja katsomme takaisin maahan tai kun lähetämme robotteja toisiin maailmoihin kertomaan mitä siellä on - se on valkoista rotua.

Kun katsomme solun mikrokosmokseen ja luemme DNA:n muinaista koodia, joka tekee meistä sen mitä me olemme - se on valkoista rotua.

Kun kuulemme lasten kuoron laulavan jouluna ja liikutumme kyyneliin heidän äänistään - se on valkoista rotua.

Suurimmat ja kaikkein kauneimmat asiat maailmassa ovat valkoisten ihmisten luomia, mutta pelkästään niiden - tai pelkästään meidän itsemme sellaisina kuin olemme nyt - ei pitäisi olla syy siihen, miksi tunnet rakkautta. Se, minkä pitäisi saada sinut rakastamaan, on sen käsittäminen, että nuo asiat ovat vasta alkua. Valkoinen rotu, niin suurenmoinen kuin se onkin, on silti onnistunut nostamaan itsensä vain tuuman tai pari, juuri ja juuri, sen mudan yläpuolelle, josta lähdimme. Se on vain ensimmäinen askel valtavalla matkalla. Sen valossa uskon, että on oikein rakastaa rotuaan. Millään muulla rodulla ei ole sen potentiaalia.

Tulee olemaan toinen ja suurempi Shakespeare, jos rotumme jatkaa eloaan. Tulee olemaan uusi Hellas, enkä ole edes varma tuleeko se olemaan enää tällä planeetalla, jos rotumme jatkaa eloaan. Tulee olemaan uutta teknologiaa, joka on mikroprosessoriin verrattunaa samaa, kuin mikroprosessori on kepille hiekassa, jos rotumme jatkaa eloaan. Tulee uusia Bacheja ja Beethoveneita, uusia Leonardoja ja Canovaseja, jos rotumme jatkaa eloaan. Tulee uusia Saturn V -raketteja ja hopeinen siemenemme tulee juurtumaan uusiin maailmoihin, jos rotumme jatkaa eloaan.

Ei ole niinkään kyse siitä, että taistelemme sen säilyttämiseksi, mitä olemme nyt - vaikka meidän pitää tehdä niin. Kyseessä on tuo kirjoittamaton ja tuntematon tulevaisuus, täynnä loputtomia mahdollisuuksia, joka on nyt vaakalaudalla. Se on se lupaus, joka on meissä ja joka täytyy pitää, lupaus lapsillemme ja heidän lapsilleen. Rotumme mahdollinen kuoleminen on tragedia, joka meidän tulee estää, koska tappaisimme jotain, joka on vasta alkanut; emme edes tietäisi, mitä tappaisimme.

Nietzsche sanoi, että ihminen on jotain, joka tulee ylittää. Hän tarkoitti, että ihminen ei ylittänyt petoa itsessään, petoa, joka oli hänen esi-isänsä, vain elääkseen ikuisesti sellaisena kuin hän on. Ihminen, eurooppalainen ihminen, on silta johonkin korkeampaan, johonkin suurempaan, johonkin, jota parhaimmat ajattelijamme ja taiteilijamme voivat vain arvailla.

Rakasta rotuasi? Kyllä, huolimatta mistä tahansa, huolimatta vioista, huolimatta typeryydestä ja moraalittomuudesta ja lyhytnäköisyydestä, huolimatta vastustajan hyökkäyksistä, huolimatta kaikesta - rakasta rotuasi. Kaikki riippuu siitä, eikä millään muulla ei ole väliä.

National Vanguard -lehden tammi-helmikuun 2005 numero, joka on jo 125. numeromme, on nyt saatavilla National Vanguard Booksilta.

Lehden tukkupakkaukset -- 20 kappaletta tai enemmän -- ovat myös saatavilla aina hintaan, joka on 50 prosenttia pois normaalihinnasta. Monet jäsenistämme ja tukijoistamme myyvät näitä kirpputoreilla, kulttuuritapahtumissa ja melkoinen joukko jopa levitää niitä säännöllisesti lehtikioskeihin minimaalisella voitolla. National Vanguard -lehti on korkeinta laatua oleva julkaisu sanan jokaisessa merkityksessä, lehti, jota voit ylpeästi näyttää ystävillesi ja yhteistyökumppaneillesi. Tämä numero sisältää seuraavat tärkeät osat:

Kuinka voit auttaa: Kevin Alfred Stromin pääkirjoitus: National Vanguard syntyy yhteistyöllä ja jokainen lukija voi auttaa meitä menestymään merkittävällä tavalla.

Hyökkäys taidetta ja kauneutta vastaan: Josiah Nott katsoo niitä biologisia ja kulttuurillisia syitä, jotka saavat juutalaiset taipuvaisiksi työskentelemään kauneutta vastaan ja vastustamaan kaikkia kauneuden ilmenemismuotoja, kuten me ne näemme, Lännen taiteessa.

Kylttimies: Ben Parkerin fiktiivinen katsaus mieheen, joka muutti maailmaa, vaikka hänellä ei näyttänyt olevan mitään. "Näyttänyt" on tärkeä sana tässä tapauksessa.

Tilanne kuolettava, mutta ei vakava: Kolumnisti ja sanaseppo Bob Whitaker "'Homo-avioliiton' laillisesta taustasta"; "Pikkutyrannit", katsaus siihen kuinka kanadalaisesta ja amerikkalaisesta yhteiskunnasta voi tulla kirjojapolttava sekä vankeudesta ilman syytteitä tulla todellisuutta; ja "Molemmat puolet yhtä kuin yksi puoli", jossa hän vertaa kommunistien valevaaleja amerikkalaisiin valevaaleihin.

Revilo P. Oliverin jälkikirjoitukset: "Pään hinnassa" professori Revilo P. Oliver katsoo akateemisissa piireissä vallitsevan korruption hirvittävään tapaukseen -- korruptioon, joka on johtanut tuhansien amerikkalaisten kuolemaan ja pyhän luottamuksen pettämiseen.

Holokaustin muistaminen, osa II: Irmin Vinsonin tarkka analyysi sekulaarisesta, juutalaisen etnosentrismin ajamasta uskonnosta, joka kasvaa "holokaustin" ympärille. Tämä on täsmällisin käsittely aiheesta.

Ja paljon muuta!

Voit tehdä tilauksen tai ostaa yksittäisiä numeroita tai tukkupakkauksia National Vanguard -lehdestä tässä url:ssä: http://www.natvan.com/national-vanguard/125/index.html

tai kirjoittamalla osoitteeseen:

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Tilaushinnat ovat $22 Yhdysvaltoihin, $30 Kanadaan ja $40 muualle maailmaan.

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä, että jatkatte vapaa-ajatteluanne.