National Alliancen jäsenet Floridassa tekivät juuri sen, mitä jotkut sanoivat mahdottomaksi. He eivät lepäilleet tyytyväisinä laakereillaan hiljattain pystyttämänsä mainostaulun vuoksi, vaan päättivät tuoda hieman selvää valkoista itsetietoisuutta tapahtumaan, johon sisältyi valmiiksi jo melko lailla valkoisten itsetietoisuutta - suurimpaan NASCAR-tapahtumaan, Daytona 500- ajoihin. Mutta tässä se suuri asia - ja uusin National Alliancen aktivismin trendi tänä vuonna - he ilmoittivat kontrolloidulle medialle ja meidän maailmanlaajuisille uutissivuillemme, Nationalvanguard.orgille ja muille sivustoille, tarkalleen mitä he aikovat tehdä, etukäteen! Tämän päivän lähetyksessämme aion puhua tuosta tapahtumasta ja muista ihailtavista jäsentemme saavutuksista - ja aion puhua rehellisyydestä, totuudesta ja uskosta.

Juutalaiset sensurointiryhmät toimivat Daytonassa ylikierroksilla ja kuluttivat vaikka kuinka monta dollaria ja tuntia lahjoen NASCAR-viranomaisia tuomitsemaan valkoisten rotutietoisuuden ja syleilemään monirotuisuutta. He yllyttivät ja ohjasivat lainvalvontaviranomaisia, mutta jotkut rehelliset lakimiehet sanoivat, ettei ole mitään lakia sanavapautta vastaan. He jopa saivat uutislähetyksen tv-asemille, joita hallitsevat, jossa he vihjailivat valheellisesti, että National Alliancen jäsenet ovat tappajia, jotka haluavat värvätä NASCAR-fanit tekemään "viharikoksia". Kuunnellaanpa nyt nuo todelliset tapahtumat Daytonasta mieheltä, joka oli paikan päällä, David Daughertyltä, joka on myös hyvin tunnettu Internetistä counterculturemusic.netin pyörittäjänä:

Sunnuntaina helmikuun 20. päivä National Alliancen Tampan-yksikön jäsenet, mukanaan jäseniä ja kannattajia ympäri Floridaa, suorittivat suuren CD- ja kirjallisuuslevityksen Daytona 500 -ajoissa ja palkkasivat lentokoneen lentämään tapahtuman ylle "Love Your Race" -teksti perässään. Tässä on muutamia raportteja, havaintoja ja opetuksia tapahtumasta.

Kontrolloidun median sivu-show -floppi

Tampan-yksikkö oli hyvin avoin tässä levityksessään. Me ilmoitimme hyvissä ajoin, missä aiomme olla ja mitä aiomme tehdä. Kontrolloitu media teki propagandatyylisen mustamaalauskampanjan vastauksenaan, joka vaihteli normaalista roskasta outoihin kuviteltuihin asioihin. Päätarkoitus kontrolloidun median propagandalla oli säikäyttää kansalaiset yleisellä tasolla, mutta uskon heidän myös tahtoneen levittää jonkin sortin pelkoa lainvalvontaviranomaisten ja turvallisuushenkilöstön joukkoon.

Heidän pahansuopa juonensa kohtasi kuitenkin hankaluuksia. Kontrolloidun median propagandan ongelma oli, että he eivät tienneet, koska lopettaa. Näyttää siltä, että he ovat kertoneet samoja valheita uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa, että he ovat alkaneet itsekin uskoa niihin. He eivät yksinkertaisesti tajua, minkä normaali ihminen kokee järkevänä tai naurettavana. Tämän vuoksi kohtasimme tyhjänpäiväisiä väitteitä kuten "viharikollisuusvärväys", joka nostettiin esiin, kun keskusteltiin Alliancen Daytonan-tapahtumasta. Love Your Race -lentolehtiset leimattiin niinikään "vihakirjallisuudeksi".

Sitten olivat ne villit viittaukset "murhiin" ja "pankkiryöstöihin". Siitä "ovelasta" kampanjasta, jonka tarkoitus oli kylvää kauhua kansan keskuuteen, muodostuikin sirkusmaista pelleilyä. Loppujen lopuksi he eivät huijanneet ketään muuta kuin itseään.

Kontrolloidun median yritys keskeyttää laillinen levityksemme kompastui sen omiin jalkoihinsa. He eivät saaneet itseään edes sen vertaa kasaan, että olisivat voineet estää "Love Your Race" -mainoskangastamme lentämästä lentokoneen perässä. Kukaan tapahtuman osallistujista ei ollut vihamielinen. Järjestäjät olivat kohteliaita ja ystävällisiä; lainvalvontaviranomaiset ja turvallisuushenkilöstö olivat kohteliaita ja ammattimaisia; missään ei näkynyt merkkejä valkoistenvastaisten jengien tai ryhmien jäsenistä.

Mitä todellisuudessa tapahtui

National Alliancen jäsenet ja kannattajat Tallahasseesta, Tampasta, Ft. Meyersistä, Ft. Lauderdalesta, Daytona Beachista, Orlandosta ja St. Petersburghista kokoontuivat yhteen jakaakseen tuhansia lentolehtisiä, CD:itä ja pamfletteja. Jakaannuimme kahden ja kolmen hengen ryhmiin ja kävelimme maileja jalkakäytävillä sekä pysäköintialueilla reppumme materiaalia täynnä. Palkkasimme lentokoneen lentämään radan yli useita kertoja vetäen perässään kangasta, jossa luki "Love Your Race" ja siinä oli National Alliancen nettiosoite sekä Tampan-yksikön puhelinnumero. Käytimme suosittua Love Your Race -lentolehtistä, "Who Would Stand for You" -pamflettiamme sekä näyte-CD:tämme.

Haluamme käyttää CD:itä, koska voimme laittaa niihin suuren määrän tietoa. Näihin CD:ihin laitoimme 12 laulua 12:lta eri valkoisten puolesta toimivalta yhtyeeltä sekä dataraidan, jossa oli kuusi American Dissident Voices -lähetystä, neljä Resistance Recordsin ja National Vanguardin katalogin sivua sekä video mustien mellakoista ja hyökkäyksistä viattomien valkoisten kimppuun asetettuna rinnakkain monikulturismin pyhimyksen "Martin Luther Kingin" teatraalisen puheen kanssa ( ladattavissa osoitteesta nationalvanguard.org/docs/video/mlkriots.wmv ). Ottaen huomioon myös sen seikan, että ihmiset eivät yleensä heitä ammattimaisen oloista CD:tä pois. Näyte-CD, joka annetaan jollekin, voi olla hänellä hyvinkin pitkään; ei voi tietää, kuinka moni ihminen tulee näkemään, kuulemaan ja kopioimaan sen. Ajan myötä Tampan-yksikkö on hankkinut itselleen laitteiston, jolla se voi tehdä ammattimaisia näyte-CD:itä ja se on siirtynyt kohti huomattavasti edistyneempää mediaa.

"Who Would Stand for You" -pamfletti on myös Tampan-yksikön tekemä ja se kertoo lyhyesti, mikä National Alliance on ja mitä me teemme.

Valkoiset fanit, mustat huijarit

Kun aluksi saavuimme Daytona 500 -ajoihin, näin tuhansien valkoisten ihmisjoukkojen kävelevän kaduilla ja jalkakäytävillä. Heidän keskellään seisoi musta mies kannatellen kylttiä, jossa luki "Tarvitsen lippuja". Ensiksi ajattelin, että on outoa, kun Floridan ainut musta NASCAR-fani on myös ainut ilman lippua. Sitten näin toisen mustan miehen kannattelevan samanlaista kylttiä, ja toisen, ja toisen ja toisen. Havaitsin, että joka kulmalla, kirjaimellisesti, oli musta mies kannattelemassa "Tarvitsen lippuja" -kylttiä. Nämä kyltit olivat merkki kaikille, että he myyvät lippuja. He eivät voi käyttää "Myyn lippuja" -kylttiä, koska se olisi luvatonta jälleenmyyntiä ja se on laitonta. Noin 99% faneista on valkoisia (kirjaimellisesti) ja noin 99 % lippujen luvattomista kaupittelijoista on mustia (kirjaimellisesti). Ilmeisesti mustat ostavat niin monia lippuja etukäteen kuin vain pystyvät ja myyvät niitä sitten tapahtumapäivänä tuplahinnoin. Multikulturistit voivat siis lopettaa huolehtimisen; mustat ovat löytäneet paikkansa NASCAR-ympyröissä.

Toinen onnistunut päivä

Daytonan-levitys oli jälleen yksi onnistunut tapahtuma Tampan-yksikölle. Saimme paljon materiaalia suuren tietämättömän valkoisen väen käsiin, kontrolloitu media teki itsestään täysin naurunalaisen, pääsimme tapaamaan kannattajiamme, joita emme olleet aiemmin tavanneet, ja Tampan-yksikön koordinaattori, Todd Weingart, antoi kymmenen haastattelua uutisryhmille ympäri Floridaa. Muutamat asiat, joita opimme tästä levityksestä ovat:

1. On parempi antaa tavaraa ihmisille kun he ovat lähdössä tapahtumasta.
2. On hyvä idea määrätä joku valokuvaajaksi, jotta saa paljon hyviä kuvia.
3. Jos olet koko päivän auringonpaisteessa, poltat nahkasi.

Jos haluat ottaa yhteyttä National Alliancen Tampan-yksikköön, kirjoita sähköpostia osoitteeseen tampabayna@hotmail.com tai soita 1-727-526-1526

[ http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4398 ]
[ http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=3723 ]

(Jos joku haluaa ottaa yhteyttä Daughertyyn kysymyksillä CD:n tai muun materiaalin tekemisestä, hänet tavoittaa sähköpostilla osoitteesta jc1199@counterculturemusic.net)

Me sanoimme olevamme siellä, herättämässä valkoista tietoisuutta suurimmassa valkoisten urheilutapahtumista. Ja me olimme siellä. Me sanoimme käyttävämme oikeuttamme kommunikoida väkemme kanssa, huolimatta siitä, millaisia uhkauksia kohtaamme juutalaisilta sensoreilta tai pelotelluilta kilpailutoimitsijoilta. Ja me teimme juuri sen. Me sanoimme laittavamme lentokoneen 100 jalan korkeuteen vetämään National Alliancen sanomaa - ja me teimme sen. Kiitoksia vielä kerran herrat Daugherty, Todd Weingart, Ben Parker ja Floridan National Alliancen loistavat jäsenet, jotka tekivät tästä voittomarssista mahdollisen.

Se, mitä teimme, oli upeaa. Se, mitä Frank Weltner tekee radiossa St. Louisissa, on upeaa. Mitä Aaron Collins ja hänen Alliancen aktivistitoverinsa tekevät St. Louisin kaduilla - ja toimittavat sanomaamme Metrolinkin vaunuihin - on upeaa. Se, mitä Michiganin ja Wisconsinin jäsenemme ovat tehneet vastauksena Howellin "moninaisuuskerhoille" ja hmongien valkoisten teurastamiselle, on upeaa. Se, mitä Kevin McGuire on tehnyt Montanassa ja mitä Gaedet ja Sacramenton jäsenemme ovat tehneet Kaliforniassa, on ihailtavaa. En voi mainita kaikkia merkittäviä aktivisteja, koska heitä on liian paljon. Se veisi koko aikamme. Toisinaan minä ja editorimme NationalVanguard.orgilla emme tahdo pysyä perässä. Joka puolella maata jäsenemme alkavat olla huomiota herättävämpiä yhteisöissään ja levittävät terveellisiä ideoitamme, rikkovat juutalaisten viha-stereotypioiden muotit, jotka kahlitsivat meitä liian kauan. Olen hämmästynyt siitä, mitä te ihmiset teette. Te inspiroitte minua. Joskus, kun kaikki tuntuu synkältä, saan puhelinsoiton tai kirjeen, joka kertoo jotain positiivista, jota joku teistä tekee, saaden aikaan vaikutusta. Ja se on todella tärkeää minulle.

Nyt haluan puhua teille jostain, joka sitoo meitä yhteen: Uskosta valkoiseen yhteisöön, jota rakennamme; uskosta ideoihimme; uskosta toisiimme. Muistatteko, mitä sanoin teille kaikille muutama kuukausi sitten tässä ohjelmassa siitä, miten meidän tulisi kohdella toisiamme? Kuinka jokainen valkoinen, hyväsydäminen ihminen joka on valmis kamppailemaan kansansa puolesta, on kultaakin kalliimpi? Ja kuinka meidän pitäisi pyrkiä olemaan henkilökohtaisesti vahingoittamatta toisia, jotka työskentelevät samassa aatteessa vaikka olisimme eri mieltä heidän strategioistaan? No, minä seison niiden sanojeni takana. Ei ole mitään luovuutta, älykkyyttä, kovaa työtä eikä erikoistaitoja kalliimpaa, joita meidän kannattajamme ja jäsenemme tarjoavat meille. Toivon vain, että minulla olisi sihteeri, joka voisi vastata kaikkiin teidän yhteydenottoihinne, mutta emme ole vielä pystyneet tekemään sitä. Ja se on yksi asia, jossa olemme pettäneet teidät, jota pahoittelen. Haluan korjata tilanteen pian. Toinen asia, jossa olemme pettäneet teidät on se, että olemme jääneet paljon jälkeen Free Speech -lehtemme julkaisuaikataulussa - ja kun yritimme kiriä sitä kiinni, laaduntarkkailumme herpaantui ja joitain sellasia kappaleita julkaistiin, joita ei olisi pitänyt. Pahoittelen myös sitä ja yritän korjata sen ongelman. Uskon, että on ollut liikaa ruohonjuuritason tappeluita ja liikaa vihamiehiä on saatu niistä aikaiseksi. Uskon, että meidän tulee olla avoimempia ja samalla aikaa kunnioittavia toisiamme kohtaan. Pyydänkö liikoja? Toivottavasti en.

Muistan yhden tapahtuman National Alliancen kokouksesta muutama vuosi sitten. Minä ja useat muut National Alliancen johtajat pidimme yksityistä keskustelua yhdellä puheiden tauoista, kokoussalin sivuhuoneessa. Siellä oli erittäin vahva erimielisyys siitä, miten eräs projekti tulisi hoitaa, ja siitä, tulisiko se hoitaa ylipäätään. Ongelma näytti ylitsepääsemättömältä. Tunteet kuohuivat. Joku oli loukkaantunut siitä, ettei häneen luotettu ja ettei lupauksia pidetty. Toinen oli vihainen, koska ohjelma ei edennyt niin kuin hän oli ajatellut sen etenevän. Kohtalaisen kovia sanoja vaihdettiin. Sitten yksi mies vaikeni. En tarkoita, että hän olisi vaiennut ja antanut muiden jatkaa. Tarkoitan, että hän selvästi irrottautui keskustelusta. Hän lopetti katsomasta meihin. Hän katsoi lattiaan. Sitten hän katsoi seinään - aivan kuin hän katsoisi sen läpi.

Hän katsoi sen läpi. Hän sanoi: "Tämä ei koske teitä. Eikä se koske minua. Se koskee niitä ihmisiä, joille me työskentelemme. Niitä ihmisiä, jotka ovat tuon seinän toisella puolella. Jäseniä. Niitä ihmisiä, jotka tekevät työnsä ja puhuvat sen puolesta, mikä on oikein, joskus suurella riskillä ja pienellä kiitoksella tai henkilökohtaisella hyödyllä. Niitä ihmisiä, joita ilman mikrofonit olisivat vaiti ja sivut tyhjiä." Oli pitkä hiljainen hetki, kun kaikki katsoimme seinää - ja sen läpi. Näimme, että hän oli oikeassa. Väittely päättyi. Parempi näkökulma - ja pienempi nöyryytys - oli saavutettu. Kohtalainen kompromissi oli saavutettu. Ja suuria asioita saatiin aikaiseksi tämän tuloksena.

No, hyvät naiset ja herrat, te olette niitä ihmisiä sen seinän toisella puolella. Haluan vain sanoa, että olen nöyränä teidän tekojenne edessä. Haluan sanoa, että yritän parhaani tehdäkseni parempaa työtä teille. Haluan sanoa kiitos. Ja haluan pyytää teitä kaikkia kohtelemaan toisianne hyvin, ja kun konflikteja ja erimielisyyksiä ilmaantuu, muistakaa se mies, joka katsoi seinän läpi.

Koska on olemassa toinenkin seinä. Se seinä, joka erottaa meidät, ne, jotka ovat heränneet rotumme huonoon tilaan - sekä myöskin rotumme rajattomiin mahdollisuuksiin - ja ne, jotka ovat edelleen kiinni kuluttamisen ja "tasa-arvoisuuden" harhaluulossa tai kuvitelmassa. Meidän täytyy ahkeroida auttaaksemme mahdollisimman monia näistä kallisarvoisista ihmisistä sen seinän toiselle puolelle näyttääksemme heille valon. Koska jos me emme tee sitä, ja tee sitä kunnolla, se valo sammuu.
Joten se herännyt valkoinen mies tai valkoinen nainen joka istuu vieressäsi tai sinua vastapäätä pöydässä, on kultaakin kalliimpi. Universumin kohtalo riippuu hänestä, se riippuu sinusta. Kohdelkaamme toisiamme sen mukaisesti.

National Vanguard -lehden tammi-helmikuun 2005 numero, joka on jo 125. numeromme, on nyt saatavilla National Vanguard Booksilta.

Lehden tukkupakkaukset -- 20 kappaletta tai enemmän -- ovat myös saatavilla aina hintaan, joka on 50 prosenttia pois normaalihinnasta. Monet jäsenistämme ja tukijoistamme myyvät näitä kirpputoreilla, kulttuuritapahtumissa ja melkoinen joukko jopa levitää niitä säännöllisesti lehtikioskeihin minimaalisella voitolla. National Vanguard -lehti on korkeinta laatua oleva julkaisu sanan jokaisessa merkityksessä, lehti, jota voit ylpeästi näyttää ystävillesi ja yhteistyökumppaneillesi. Tämä numero sisältää seuraavat tärkeät osat:

Kuinka voit auttaa: Kevin Alfred Stromin pääkirjoitus: National Vanguard syntyy yhteistyöllä ja jokainen lukija voi auttaa meitä menestymään merkittävällä tavalla.

Hyökkäys taidetta ja kauneutta vastaan: Josiah Nott katsoo niitä biologisia ja kulttuurillisia syitä, jotka saavat juutalaiset taipuvaisiksi työskentelemään kauneutta vastaan ja vastustamaan kaikkia kauneuden ilmenemismuotoja, kuten me ne näemme, Lännen taiteessa.

Kylttimies: Ben Parkerin fiktiivinen katsaus mieheen, joka muutti maailmaa, vaikka hänellä ei näyttänyt olevan mitään. "Näyttänyt" on tärkeä sana tässä tapauksessa.

Tilanne kuolettava, mutta ei vakava: Kolumnisti ja sanaseppo Bob Whitaker "'Homo-avioliiton' laillisesta taustasta"; "Pikkutyrannit", katsaus siihen kuinka kanadalaisesta ja amerikkalaisesta yhteiskunnasta voi tulla kirjojapolttava sekä vankeudesta ilman syytteitä tulla todellisuutta; ja "Molemmat puolet yhtä kuin yksi puoli", jossa hän vertaa kommunistien valevaaleja amerikkalaisiin valevaaleihin.

Revilo P. Oliverin jälkikirjoitukset: "Pään hinnassa" professori Revilo P. Oliver katsoo akateemisissa piireissä vallitsevan korruption hirvittävään tapaukseen -- korruptioon, joka on johtanut tuhansien amerikkalaisten kuolemaan ja pyhän luottamuksen pettämiseen.

Holokaustin muistaminen, osa II: Irmin Vinsonin tarkka analyysi sekulaarisesta, juutalaisen etnosentrismin ajamasta uskonnosta, joka kasvaa "holokaustin" ympärille. Tämä on täsmällisin käsittely aiheesta.

Ja paljon muuta!

Voit tehdä tilauksen tai ostaa yksittäisiä numeroita tai tukkupakkauksia National Vanguard -lehdestä tässä url:ssä: http://www.natvan.com/national-vanguard/125/index.html

tai kirjoittamalla osoitteeseen:

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Tilaushinnat ovat $22 Yhdysvaltoihin, $30 Kanadaan ja $40 muualle maailmaan.

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä, että jatkatte vapaa-ajatteluanne.