Hei, ja tervetuloa American Dissident Voices -lähetyksen pariin, minä olen Shaun Walker.

Minulla oli mielenkiintoinen viikonloppu. Olen ihaillut George Lincoln Rockwellia aina 1980-luvulta lähtien kun luin hänen teoksensa White Power. Ostin kirjan tämän ohjelman sponsorilta, National Vanguard Booksilta. National Vanguard Books perustettiin vuonna 1970 Arlingtonissa, Virginiassa, johon tri. William Pierce muutti työskennellessään kokoaikaisesti George Lincoln Rockwellille. Minulla oli tilaisuus vierailla Arlingtonissa opastetulla kierroksella sen miehen opastuksella, joka ehkä parhaiten tuntee tuon historian; hän on Matt Koehl.

Ennen kuin hyppään tämän päivän ohjelman aiheeseen liian nopeasti niin kerron vähän taustatietoa George Lincoln Rockwellista niille kuuntelijoille, joille tämä mahtava amerikkalainen ei ole tuttu. Rockwell on tunnettu ympäri maailman siitä, että hän perusti American Nazi Party (suom. "Amerikan natsipuolue") -puolueen. Se perustettiin Virginian Arlingtonissa vuonna 1959 eräässä talossa Randolph Streetillä, jossa hän asui. Perustamalla järjestön, jonka nimi ja ideologia olivat niin tulenarkoja, ei kuitenkaan riittänyt tuomaan hänelle maailmanlaajuista kuuluisuutta. Syyt, miksi Rockwell tuli kuuluisaksi, olivat hänen monet kykynsä. Puhun tänään Rockwellin perinnöstä, hänen Arlingtonissa viettämästä ajastaan sekä Amerikan natsipuolueen vahvoista ja heikoista puolista.

Rockwellilla oli kaikin puolin tavallinen lapsuus. Hän liittyi USA:n laivastoon taistellakseen Amerikan puolesta kun toinen maailmansota alkoi. Hänestä tuli tyynenmeren ja Atlantin sotanäyttämöiden veteraani. Hänet kutsuttiin aktiivipalvelukseen uudelleen Korean sodan aikaan. Jälkeenpäin hän julkaisi lehteä Amerikan sotapalveluksessa olevien miesten vaimoille. Hän oli kykenevä kustantaja ja rohkea mies. Hänellä oli charmia ja karismaa ja hän oli olemukseltaan arvokas mies. Hän oli myös hyvin rotutietoinen patriootti.

1950-luvulla Rockwell tunsi hälytyskellojen soivan tuon ajan valkoistenvastaisten tapahtumien vuoksi ja hän tuli mukaan tapahtumiin. Hän valitsi polkunsa, auttaa valkoista rotua, josta on nyt tullut legenda. Ehkä hänen luontainen urheutensa pakotti hänet käyttämään voimakasta lähestymistapaa vuoksemme. Mutta yksi asia on selvä, Rockwell muutti ikuisiksi ajoiksi tapaa, jolla amerikkalaiset katsovat valkoisten rodullista kamppailua.

Randolph Streetillä sijaitseva talo, jossa Amerikan Nazi Party perustettiin, on nyt poissa. Todellisuudessa koko kaupunginosa on muuttunut kaksikerroksisista, raamikkaista taloista korkealle kohoaviin torneihin. Rockwell ei enää tunnistaisi Arlingtonin keskikaupunkia entisekseen. Myös asukkaiden rodullinen koostumus on muuttunut dramaattisesti. Rockwellin aikaan Arlington oli valkoinen kaupunki ja jopa poliisit - avoimesti ja julkisesti - käyttivät sanaa "neekeri" ilman, että kukaan sitä sen kummemmin ajatteli.

Rockwellin Arlingtonissa ei ollut isoja eri ei-valkoisten rotujen ryhmiä, joita sinne sittemmin on muuttanut. Siihen aikaan kaupungin rähjäisemmillä alueilla asui joitakin mustia, mutta rodunsekoitusta ei ollut laisinkaan. Nykyään rodunsekoitus on laajalle levinnyttä, jopa tässä pohjoisessa osavaltiossa. Tämä oli tulevaisuus jonka Rockwell ennusti oikein ja tämän vuoksi hän muutti talonsa American Nazi Partyn päämajaksi: Estääkseen rodun itsemurhan, jonka hän näki ennalta.

Paikasta Randolph Streetillä, josta tuli ensimmäinen päämaja tälle uudelle poliittiselle puolueelle, ei ole enää jälkeäkään. Se on pudonnut muistiaukkoon.

Matt Koehl, joka alkujaan lähti Rockwellin mukaan vuonna 1960, muutti heidän päämajaansa 1963 ja hänellä on monta mielenkiintoista tarinaa siitä, mitä siellä tapahtui. Osa tarinoista kuulosti aivan samalta kuin kamppailu, missä tänä päivänä olemme . Niin moni asia ei koskaan muutu. Rockwellin historia täytyy tallentaa ja näistä tapahtumista tulee tehdä erittäin kiinnostava elokuva. Mutta tämä kaikki tapahtuu aikanaan.

Vuonna 1965 Rockwell hankki vielä yksityisemmän paikan Arlingtonissa asuinpaikaksi henkilöstölleen. Se oli Amerikassa mielenkiintoista aikaa. Rodullinen jännitys alkoi kiehua ja yhteiskunnallisesti häiritsevät ainekset kävivät ongelmallisemmiksi. Tämä itsessään alkoi herättää pientä ryhmää ja se alkoi tukea Rockwellia. Uuden tuen ansiosta hankittiin suurempi talo, joka sijaitsi Arlingtonin korkeimmalla paikalla. Tämä talo oli kolmikerroksinen puutalo syrjäisellä 26 eekkerin tontilla, jossa oli huone painotyötä varten ja asuntoja. Paikalta oli 15 minuutin matka Washington DC:n. Talon katolta pystyi näkemään Washington Monumentin.

Rockwell halusi puolueen henkilöstön olevan jatkuvasti valmiina kutsuttavaksi poliittiseen katutoimintaan. Tätä suurempaa taloa kutsuttiin "puolueen parakeiksi", jossa majaili useita Rockwellin "SA-miehiä". Talo kukkulalla sai lempinimen 1965 kun neljä neekeriä ajoi autonsa vahingossa sinne ja joutui kohtaamaan M-1 -karbiinikiväärillä varustetun puolueen virkailijan. Siitä päivästä lähtien arlingtonilaiset kutsuivat paikkaa "Hatemonger Hilliksi". Se oli parodia neekerilaulun sanoista. Siitä tuli "I found my thrill, on Hatemonger Hill". ["Hatemonger" = "vihanlietsoja", "Hill" = "kukkula" / "mäki", suom. huom.]

Rockwellin "SA-miesten" parakit olivat kolmen mailin päässä päämajasta ja he tekivät suurimman osan ostoksistaan tien toisella puolella sijaitsevassa ostoskeskuksessa. Siellä oli Tom's Barber Shop, jossa natsit leikkuuttivat hiuksensa. Tom on nyt jo ajat sitten lähtenyt, mutta parturiliikkeellä on silti vielä sama nimi. Kaksi muuta kauppaa olivat kolikoilla toimiva pesula, joka on nykyään kuivapesula. 1967 tämä paikka oli tavallinen ostoskeskus valkoisessa Amerikassa, jonka vastapäätä oli Amerikan Nazi Partyn parakit.

Tie Hatemonger Hillille on tuo alkuperäinen tie, mutta nykyään Arlingtonin kaupunki omistaa maan. Siellä on kyltti, joka kertoo ihmisille, että on laitonta olla puistossa yöaikaan. Kyltti on kirjoitettu englanniksi ja espanjaksi. Kyltti on paikalla, jolla Rockwell melkein kuoli kesäkuussa 1967.

Tielle tehtiin barrikadi eräänä päivänä ja kun Rockwell pysähtyi poistaakseen esteet, kaksi miestä ampui häntä pusikosta. .38 -.kaliiperin luoti ohitti Rockwellin juuri ja juuri ja päätyi auton kuljettajan penkkiin. Rockwell ja toinen "SA-mies" jahtasivat kahta miestä, mutta nämä pääsivät karkuun. Kaksi kuukautta myöhemmin kun Rockwell oli pesemässä pyykkejään, hänet ammuttiin kuoliaaksi. Hän käveli ulos pesulasta hakeakseen lisää pesuainetta tappajan ollessa katolla Mauser-pistoolin kera. Ammuttuaan Rockwellin hän pudotti pistoolin ja juoksi kujalle, joka oli ostoskeskuksen vieressä. Mies juoksi mailin ennen kuin jäi kiinni. Kaksi urheaa valkoista, jotka jahtasivat ampujaa ja saivat hänet kiinni, olivat parturin omistava Tom ja hänen apulaisensa. Kumpikaan heistä ei ollut natsipuolueen jäseniä, mutta molemmat olivat tunnollisia kansalaisia ja ystävällisiä Rockwellille.

Tunsin oloni surulliseksi seisoessani parkkipaikalla, jonne Rockwell oli kaatunut. Tämän miehen sanat, puhuttuna ja kirjoitettuna, ovat inspiroineet valkoisia miehiä ja naisia jo puolen vuosisadan ajan. Hänestä on varmaan puoli tusinaa laulua, joita nuoret White Power -bändit soittavat ei ainoastaan USA:ssa, vaan kaikkialla maailmassa. Tämä mies ansaitsee monumentin kunniakseen, koska hänestä ei Arlingtonissa ole enää jäljellä mitään näkyvää.

Mies, joka näytti minulle nämä paikat ja kertoi tarinat, oli vuonna 1966 American Nazi Partyn puoluesihteeri, joka oli toiseksi korkea-arvoisin henkilö puolueessa. Matt Koehl ja muut 16 johtavaa puolueen jäsentä, mukaan lukien tri. William Pierce, tulivat johtopäätökseen, että Matt Koehlin tulisi ottaa puolueen johtajuus Rockwellin tultua ammutuksi.

Puolue oli jo käynyt läpi nimenmuutoksen 1967. Rockwellista oli tullut tuttu nimi amerikkalaisten keskuudessa ja hän kasvatti puolueen rahavaroja merkittävästi puhekiertueilla pääosin Amerikan yliopistoilla. Mutta kiitos maineensa, tv- ja radiohaastattelujensa ja jopa Playboy -lehden haastattelun, Rockwellilla oli ongelma. Tämä ongelma oli niin suuri, että hänen täytyi vaihtaa järjestön nimeä Amerikan Nazi Partystä johonkin muuhun. Rockwell valitsi uuden nimen: National Socialist White People's Party ("Kansallissosialistinen valkoisen kansan puolue", suom. huom.) Tri. William Pierce ei ollut samaa mieltä Rockwellin nimivalinnan suhteen, mutta menen siihen myöhemmin.

Rockwellin ongelma oli sama mikä nykyäänkin on valkoisten amerikkalaisten ongelma. Ongelma ei ole yksinkertainen. Kuinka kerromme totuuden rodusta ja juutalaisista Amerikassa ilman, että juutalaiset käyttävät voimakasta mediaansa demonisoidakseen, häpäistäkseen ja mustamaalatakseen meitä? Tämä oli ongelma heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Juutalaiset eivät tuhlanneet aikaa vaan kävivät heti keskittämään valtaansa Amerikassa. Sitten he alkoivat hyökkäykseen valkoisia amerikkalaisia vastaan, jotka kuitenkin pelastivat Euroopan juutalaiset. Juutalaiset eivät ole koskaan tunteneet kiitollisuutta ei-juutalaisia kohtaan, jotka ovat auttaneet juutalaisia ja tämä on tuskallinen oppitunti, jota valkoiset amerikkalaiset käsittelevät nykyään.

Ensimmäinen ryhmä, jonka amerikkalaiset perustivat Amerikkaan ja jolla oli puhtaasti rodullinen linja oli Emory Burken Georgiaan perustama "Columbians" -järjestö. Tämä järjestö, joka perustettiin siis vuonna 1946, oli lyhytikäinen. He saivat nopeasti tukea, erityisesti Atlantassa, jossa oli suuria ongelmia mustien muuttaessa valkoisille alueille. Emory Burke ja hänen columbialaisensa houkuttelivat useita tuhansia kuulijoita paikalle Georgian Atlantassa. Juutalaisten kontrolloima hallitus kuitenkin junaili hänet vankilaan hyvin pian. Emory Burke vietti jonkin aikaa vankilassa mitä typerimmistä syytteistä. Hänen pidätyksensä jälkeen Columbians lakkautettiin. Amerikan juutalaisjohtoinen media kutsui jo silloin kaikkia niitä "natseiksi", jotka sanoivat mitään kriittistä juutalaisista.

1950-luvun puolessa välissä Rockwell sai selville, että valkoista Amerikkaa repivät hajalle juutalaiset. Hän myös näki vasta luodun yhteiskunnallisen tabun, jonka juutalaiset olivat keksineet ja jota he käyttivät valkoista Amerikkaa vastaan. Juutalaiset tiesivät, että heidän täytyi pitää päämääränsä ja toimintansa salassa tai muuten valkoiset nousisivat ja syrjäyttäisivät heidät. He hoitelivat tuon tabun rikkojat massiivisilla mustamaalauskampanjoilla. Heidän suosikki-leimasanansa jokaiselle valkoiselle, joka heitä vastaan nousee tai sanoo mitä tahansa juutalaisia kritisoivaa, on"natsi".

Rockwell oli tunnollinen ja rohkea mies ja viimein hän päätti, että juutalaiset joka tapauksessa tulisivat kutsumaan häntä natsiksi, joten hän saattoi aivan hyvin itsekin kutsua itseään natsiksi. Tämä on melko simplistisesti sanottu, mutta Rockwell kohtasi tämän ongelman 1950-luvulla aivan kuten Emory Burke 1940-luvulla.

Sillä ongelmalla, että joutuu juutalaismedian mustamaalaamaksi ja demonisoimaksi, on toinenkin negatiivinen vaikutus. On joitain valkoisia, jotka ovat epäsosiaalisia ja joita kiehtoo juutalaismedian meihin liittämä negatiivisuus. Nämä epäsosiaaliset ihmiset eivät ymmärrä suurempaa kuvaa vaan haluavat liittyä rodulliseen kamppailuumme vääristä syistä. Kun nämä epäsosiaaliset ihmiset alkavat toimia suuremmissa, terveissä ja positiivisissa aineksissa taistelussamme, he aiheuttavat ongelmia. George Lincoln Rockwellin ampuja oli John Patler, joka oli Rockwellin henkilökunnan jäsen. Hän oli erittäin häiritsevä ja useiden häiriöiden jälkeen hänet erotettiin puolueesta.

On useita ihmisiä, jotka tietävät paljon yksityiskohtia tästä tapauksesta. On myös useita mielenkiintoisia Rockwellia vastaan toimineeseen FBI:n ja sen Cointelpro-operaatioihin liittyviä pikku sivujuonteita. Jotkut uskovat, että Patleria painostettiin ja motivoitiin osana suurempaa hallituksen operaatiota. On paljon todisteita, joita 38 vuoden jälkeen on tullut päivänvaloon, jotka todistavat FBI:n käyttäneen vakoojia vahingoittaakseen Rockwellia ja hänen järjestöään. Toivottavasti jonain päivänä saamme totuuden selville, mutta ennen kuin se päivä tulee, on tärkeää oppia nämä kaavat.

Kun valkoisten asiaa ajava ryhmä alkaa edistyä, saada näkyvyyttä mediassa ja herättää valkoista Amerikkaa, häiritsevät ainekset alkavat aina yllättäen aiheuttamaan niin paljon harmia kuin mahdollista. Suurin osa tästä tehdään loppumattomalla valheiden virralla ja henkilöiden mustamaalaamisella. Se on erittäin tärkeä aihe, josta puhumme myöhemmin. Hallituksen Cointelpro-operaatiot, jotka olivat aktiivisia Rockwellin aikaan, ovat virallisesti loppuneet, mutta vain virallisesti.

Cointelpro oli toiminnassa kun Rockwellin täytyi käsitellä oman aikansa juoruja ja häirintää. Hänen järjestössään oli useita suuria imperiuminrakentajia, kuten Allenin klikki. Nämä klikit ja ihmiset niissä olivat vakuuttuneita siitä, että Rockwell oli pettänyt aatteen tai vieläkin pahempaa, joten he erosivat Rockwellin puolueesta kun hän oli vielä elossa. Allenin klikki ja muut eronneet ryhmät eivät koskaan saaneet mitään mainittavaa aikaan itsekseen eroamisensa jälkeen. Ne ainoastaan heikensivät Rockwellin järjestöä ja saivat monet hyvät ihmiset tympääntymään lopullisesti kaikkeen tuohon pikkumaiseen juoruamiseen. Jos on yksi universaali totuus niin se on tämä: Vanhat naiset ja pseudo-vallankumoukselliset rakastavat juoruamista.

Tämä Arlingtonin kierros oli minulle aina välillä hyvin hämmästyttävä. Matt Koehlin tarinat tavallisista yksilöistä, jotka olivat häirikköjä, poliisin häirinnästä, järjestön vaikeuksista ja ideologisista konflikteista 1960-luvulla tuntuivat aivan liian tutuilta. Pystyin helposti vertaamaan niitä ihmisiä ja tapahtumia itse kokemaani.

70-vuotiaalla Matt Koehlilla on nopea ja yksityiskohtainen muisti. Hänellä oli ainutkertainen näköalapaikka historiassa näissä tapahtumissa ja hän on ainoa niistä muutamista, jotka voivat rehellisesti kertoa maailmalle mitä Arlingtonissa tapahtui.

Huolimatta kaikista niistä vaikeuksista, joita kamppailuumme kuuluu, Matt Koehl ei ole koskaan menettänyt uskoaan asiaamme. Oli opettavaista ja henkistä vierailla Amerikan Nazi Partyn syntypaikalla. Olen harvoin ollut niin kiinnostunut monista yksityiskohdista ja ympäristöstä, jossa olen. Tunsin, että aistini olivat paljon terävämmät. Vierailu oli melko erilainen, koska Rockwell aloitti täällä ja kuoli täällä ja siitä syntyi National Alliance.

National Alliance perustettiin saman ongelman vuoksi, jonka Emory Burke ja Rockwell kohtasivat ja jonka me kaikki kohtaamme tänä päivänä. Meidän täytyy nousta ylös rotumme puolesta emmekä voi pelastaa valkoista rotua ellemme ole valmiita sanomaan rasistisia asioita ja seisomaan niiden takana kuin graniittiseinä. Emme voi koskaan kieltää sitä, että päämäärämme ovat valkoisen rodun hyväksi; siksi meitä kutsutaan jokaisella nimellä joka yhdistetään rasismiin. Emme voi muuttaa tätä todellisuutta. Se on sama ongelma mikä on jokaisella ryhmällä jolla on jotain näkyvyyttä.

Otetaanpa esimerkiksi joku, joka edustaa viljanviljelijöitä. Jotta tämä henkilö voi mennä Washingtoniin lobbaamaan viljanviljelijöiden puolesta, hänen täytyy sanoa sana "viljanviljelijä" moneen kertaan. Viljanviljelijöiden lobbarin olisi mahdotonta onnistua auttamaan viljanviljelijöitä jos häntä nolostuttaisi tai pelottaisi puhua avoimesti ja syvällisesti viljasta ja viljanviljelijöistä. Sellaisen henkilön täytyy puhua intohimolla ja puoleensavetävästi ollakseen tehokas. Silti tämä on 60-vuotta vanha moka, jota oikeistorepublikaanit ovat harrastaneet. He ovat todistaneet maailmalle epäonnistumisensa, jopa silloin kun he ovat passiivisesti esittäneet välittävänsä valkoisista.

Rockwell tiesi, että oli mahdotonta puhua Amerikalle rotukysymyksestä valkoisten asiaa ajavien näkökulmasta joutumatta herjatuksi. Rockwell tiesi, että Amerikan juutalaiskontrollin kritisoiminen olisi mahdotonta ilman "juutalainen" -sanaa. Kun medialla on sellainen valta amerikkalaisten mielistä, on väärien yhteiskunnallisten tabujen rikkominen valtavan kova tehtävä. Se maksoi Rockwellille hänen henkensä. Jokaisen valkoisen miehen ja naisen tulisi muistaa ja kunnioittaa tätä suurta miestä.

38 vuotta Rockwellin murhan jälkeen meillä on edelleen samat ongelmat. Juutalaiset demonisoivat viestimme. Hallituksen agenttien armeija, vasikat ja provokaatio-agentit, joille maksetaan erittäin hyvin pahantahtoisten juorujen luomisesta. Vihollisemme olivat kykeneviä luomaan vihamielisen ilmapiirin ja epäluottamuksen Rockwellia kohtaan juuri kun hän oli saamaisillaan viestin perille Amerikalle uskomattomalla tasolla. Hallituksen agentit ja yksityiset juutalaisryhmät, jotka on laitettu pitämään meidät matalana, omaavat valtavat resurssit ja ne tietävät mitä ovat tekemässä.

Rockwellin ainoa todellinen vika oli hänen luottamuksensa FBI:n. Siihen aikaan 1960-luvulla kommunismi oli niin suuri uhka, että Rockwell näki FBI:n liittolaisenaan. FBI oli kommunismia vastaan, mutta se oli myös valkoisia separaristeja vastaan. Nykyään se on suurempi ongelma. FBI:llä ei ole enää kunnon kommunisteja vastassaan, joten he suuntaavat huomionsa kaikkein uskottavimpiin toisinajattelijoihin: Sinuun ja minuun.

Ongelma, joka Rockwellilla oli rehellisessä rodusta ja juutalaisongelmasta puhumisen tasapainottamisessa niin, että hän saattoi ylläpitää viestiä, joka voisi saavuttaa valkoiset vääristymättömällä tavalla, oli tri. William Piercen ja lopulta National Alliancen käsittelyssä. Tri. William Pierce väitteli Rockwellin kanssa tästä asiasta. Rockwell oli puristi ja koki asian niin, että jos teit muutoksia, edes ihan vähän, tehdäksesi viestistä yleisölle esittelykelpoisemman, se oli sama asia kuin viestin pehmentäminen. Rockwell ja moni muu näki kuinka niinsanotulla "oikeistolla" ei ollut 1950-luvulla mitään huolta valkoisesta rodusta ja se oli täysin juutalaisten käskyvallassa. Rockwell oli oikeastaan tympääntynyt oikeiston loputtomiin kompromisseihin ja päättömään käytökseen. Hän tuli siihen johtopäätökseen, että Amerikan oikeiston johto on yhtälailla ongelma kuin vasemmistokin. Tämä oli yksi syy Rockwellin haluun alkaa käyttää hakaristiä. Samaan aikaan Rockwellin täytyi myöntää, että mitään ei saa valmiiksi ilman joustamista.

1966 Rockwell esiintyi julkisuudessa pukeutuneena viisaasti uuteen asuun, ilman hakaristiä. Hän puhui tuhansille kiinnostuneille valkoisille yliopisto-opiskelijoille ja esitti heille monia hyviä pointteja. Rockwell oli onnistunut ensimmäisessä vaiheessa, shokeeraamisvaiheessa, jolla hän pyrki saamaan mainetta ja aloitti toisen vaiheen, joka vaati paljon vaativampaa käytöstä. Tämä on erittäin tärkeä oppi, joka tuhansien aktivistien on syytä oppia.

Rockwell tiesi, että käyttämällä hakaristiä julkisesti, hän ei houkuttelisi kovinkaan montaa vakavasti otettavaa laadukasta ihmistä. Hänen ennenaikainen kuolemansa oli osin tulosta tästä. Saadaksemme aikaan muutoksen nykypäivän maailmassa, emme voi keksiä uudelleen tai elvyttää uudelleen henkiin jo aikansa elänyttä järjestöä. Voimme ottaa parhaimmat ideat tuosta järjestöstä ja liittää ne omaan ideologiaamme. Rockwell kamppaili tämän ongelman kanssa ja niin teki myös tri. William Pierce. Tri. Pierce käytti sanontaa "Kolmannen valtakunnan intoilija" kuvatakseen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet Natsi-Saksan kosmeettisesta aspektista ja kuvituksesta, keräilyesineistä jne. He eivät juuri välitä tai ymmärrä asiaamme. On kuitenkin ihmisiä, jotka ymmärtävät täysin aatteemme ja jotka ovat aktiivisesti auttamassa valkoista rotua ja jotka ovat silti myös kiinnostuneita tuosta Saksan aikakaudesta. On myös monia hyviä ihmisiä, joilla on todellista kiinnostusta Natsi-Saksan keräilyesineisiin ja toisen maailmansodan tapahtumiin, mutta joilla on myös paljon kiinnostusta kansallissosialismin ideologisiin aspekteihin ja jotka antavat oman rakentavan osuutensa aatteellemme tänä päivänä.

Rockwellin seuraaja, Matt Koehl, joka on ystäväni, johtaa nykyään järjestöä nimeltä New Order (suom. Uusi järjestys). Herra Koehl on älykäs ja vakava herrasmies, mutta New Order on enemmän henkinen, kansallissosialistinen järjestö. Heillä ei ole jäsenyyttä eikä heillä ole poliittista toimintaa, vaan he ovat enemmänkin vain kansallissosialismin puhtaimman ideologisen muodon säilyttäjiä. Olen iloinen siitä, että he ovat olemassa. Matt Koehl ottaa etäisyyttä kaikkiin epäsosiaalisiin aineksiin ja jatkaa työtään kansallissosialismin tutkinnassa ja verkostoitumisessa. Hänen johtajuutensa Rockwellin perinnön säilyttämisessä on ollut kunnioitettava.

Tri. Pierce ja Matt Koehl olivat ystäviä kun tri. Pierce menehtyi ja minä otin yhteyttä häneen useita vuosia sitten. Olin iloinen, että herra Koehl tapasi minut Arlingtonissa ja täytti monta mustaa aukkoa. Vietimme aikaa puhuen tulevista haasteista ja konflikteista puhtaan teoreettisen ideologian ja käytännön poliittisen muutoksen välillä. Herra Koehl on mies, joka on ollut aktiivinen politiikassa 1950-luvulta lähtien ja omaa suuret määrät tietoa. Opin useita asioita vierailuni aikana. Herra Koehl ja minä haluamme kunnioittaa Rockwellia virallisin menoin ja meillä on muutama idea joita työstämme tällä hetkellä.

Toinen mies, joka ansaitsee kunnioituksemme ja jota kunnioitetaan tänä kesänä, on Emory Burke. Tämän suoraselkäisen valkoisen miehen perhe ja ystävät pitävät muistotilaisuuden etelässä, joko Georgiassa tai Alabamassa. Emory Burke liittyi National Allianceen ja toimi yksikkökoordinaattorina Alabaman paikallisyksikössämme kuolemaansa asti. Jokainen, joka tunsi Emory Burken, puhui hänestä ylistävästi ja hän ansaitsee hyvin huomattavan muistotilaisuuden. Toimitan tiedot tästä tapahtumasta kun se on lähempänä.

Viimeinkin, teille kuuntelijat, jotka ette ole lukeneet tai kuulleet George Lincoln Rockwellia, suosittelen, että ostatte hänen kirjansa White Power tai This Time the World. National Vanguard Booksilla on myös kokoelma hänen puheistaan, jotka ovat informatiivisia ja viihdyttäviä. Lähetyksen jälkeen tulee mainos, joka liittyy Rockwelliin. Olkaa hyvät ja kuunnelkaa audiotiedostot tästä lähetyksestä tai etsikää netissä olevasta kirjakatalogistamme hakusanalla "Rockwell". Rockwell oli fantastinen väkemme johtaja. Saadaksemme syvempää näkemystä nykyiseen ongelmaamme meidän tulee katsoa sitä eri kulmista. Rockwellin kirja This Time the World on hyvä opiskeltava. Se on osin vanhentunut, mutta sen avulla voi paremmin ymmärtää sen kirjoittajan mieltä. Luulen, että tulette pitämään siitä.

Jälleen kerran, kiitän teitä, että olitte seurassani tänään.