Tavoitteemme juontavat tästä maailmankuvasta, ja kuten sekin, ne ovat evolutionistisia. Tavoitteemme seuraavalle vuosikymmenelle tekevät tietä kohti seuraavaa neljännesvuosisataa, joka vuorostaan on askel kohti asioita, joita haluamme saavuttaa vuosisadan kuluttua jne. Tavoittelemamme maailman yksityiskohtien kuvaileminen saattaa näyttää epärealistiselta uudella vuosituhannella tai vuosisadalla - vaikka tiedämme pääperiaatteet, joiden täytyy hallita maailmassa, emme voi olla varmoja siitä, kuinka ne realisoituvat. Häilyvästä onnesta huolimatta odotamme oppivamme kokemuksistamme ja muokkaavamme niiden mukaisesti keinoja toteuttaaksemme pääperiaatteemme.
On käytännöllistä olla iskostunut kuva maailmasta jossa elämme, vaikka ymmärrämme kuvan kehittyvän ja yksityiskohtien muuttuvan. Jos ajattelemme maailmaa jonka haluamme muodostaa nykyisen maailman raunioista, saatamme korjata näkymiämme asioihin kuten myös neljännesvuosisata eteenpäin sen jälkeen kun vihollisemme on hävitetty, vallankumouksen melske on laantunut ja tämän aikakauden henkiset ja fyysiset pirstaleet on pyyhitty pois tieltä. Sitten voimme kuvailla, tai ainakin hahmotella varmoja keskeisiä piirteitä, joita uudella maailmalla tulee olla.
Henkisesti terveempinä aikoina esi-isämme ottivat haltuunsa ne maailman osat, jotka sopivat parhaiten maantieteellisesti rodullemme: Erityisesti koko Euroopan, Amerikan leudot alueet Australiaa ja Afrikan eteläistä kärkeä unohtamatta. Nämä olivat elin- ja lisääntymisalueemme ja näin pitää myös olla jatkossakin. Kun “monikulttuurisuuden" - joka tuhoaa Amerikkaa, Britanniaa ja muita arjalaisia maita joissa sitä harjoitetaan - sairaus on pyyhitty pois, meillä täytyy olla jälleen rodullisesti puhdas alue Maassa kansamme kehitystä varten. Meillä täytyy olla valkoisten kouluja, valkoisten asuinalueita, valkoisten virkistysalueita, valkoisten työpaikkoja, valkoisten maatiloja ja maaseutuja. Elinalueellamme ei saa olla ei-valkoisia ja meillä täytyy olla vapaata tilaa levittäytyäksemme.
Teemme mitä tahansa mikä tarpeen on saavuttaaksemme valkoisten elinalueen ja pitääksemme sen valkoisena. Emme harhaudu tieltämme vaikeuksien tai väliaikaisten epämiellyttävyyksien vuoksi, koska tiedämme tiellä pysymisen olevan erittäin tarpeellista rotumme selviämiselle. Pitkäaikainen väestötieteellinen trendi kohti pimeämpää maailmaa, jonka viime vuosisadan turmiollinen politiikka on aiheuttanut, ei pidä vain pysäyttää, vaan se pitää peruuttaa kokonaan.
Meillä täytyy olla uusia yhteiskuntia joka puolella valkoisessa maailmassa, jotka perustuvat arjalaisiin arvoihin ja ovat yhteensopivia arjalaisen luonteen kanssa.
Meidän ei tarvitse homogenoida valkoista maailmaa: On tilaa germaanisille, kelttiläisille, slaavilaisille, balttilaisille ym. yhteiskunnille. Kaikilla niillä on omat juurensa, perinteensä ja kielensä. Joka tapauksessa meidän täytyy kitkeä pois kaikkialta seemiläiset ja muut ei-arjalaiset arvot ja tavat. Jälleen kerran meidän täytyy tuottaa sosiaalinen ja henkinen ympäristö, jossa oma luonteemme voi ilmaista itseään musiikilla, taiteella, arkkitehtuurilla, kirjallisuudella, filosofialla, tieteillä, massamedialla ja ihmisten elämäntyylillä.
Täsmällisesti tämä tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa nuoret naiset ja miehet kokoontuvat juhlimaan tanssien polkkaa tai valssia, vilkasta skotlantilaista tanssia, gigueta tai mitä tahansa valkoisten tanssia koskaan matkimatta tai heittäytymättä negroidiseen jazziin tai rockrytmeihin. Se tarkoittaa popmusiikkia ilman Barry Manilowta ja taidegallerioita ilman Marc Chagallia. Se tarkoittaa elokuvia, joissa yhdenkin ei-valkoisen näkeminen ruudulla on selvä merkki siitä, että nyt näytettävä materiaali on joko arkistoitu uutiskatsaus tai historiallinen draama vanhoilta huonoilta ajoilta. Se tarkoittaa naapurustoja, kouluja, työpaikkoja ja yliopistoja, joissa on perheen ja toveruuden henki samasta jaetusta perimästä ja jaetusta kohtalosta. Se tarkoittaa syvälle juurtunutta tunnetta, joka vuorostaan synnyttää vastuuntunnetta ja piristää moraalia, jotta ihmiset voivat jälleen kerran vaistomaisesti tietää mikä on tervehenkistä ja luonnollista ja mikä rappeutunutta ja vierasta. Se tarkoittaa sielusta tulevaa henkistä tunnetta ilman taikauskojen tai dogmien rasitteita, liikkumista vapaana ja tavoittelua paljon korkeammalle kuin pappien hallitsemassa ja kirkkoihin sidotussa hengellisyydessä.
Meillä täytyy olla täysin rotumme palvelukseen omistautunut hallinto, joka ei ole altistunut ei-arjalaisille vaikutteille. Hallituksen täytyy olla pysyvien periaatteiden ohjaama ja kykenevä vastaamaan joustavasti haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Sen täytyy olla rakennettu ja organisoitu tarkoituksena turvata ja kehittää rotua ja sen pitää olla immuuni korruptiolle ja turmelukselle.
Amerikassa meillä on runsaasti kokemusta kahdesta hallinnollisesta suuntauksesta. Suunnilleen ensimmäisellä Amerikan tasavallan vuosisadalla meillä oli hallinto, jossa pitkälti ruumiillistui se periaate, että paras hallintokoneisto on pienin hallintokoneisto, heijastellen sitä yleistä epäluottamusta hallintoon, joka monilla Yhdysvaltain perustuslain luojilla oli. Tämä hallitus huolehti kansallisesta puolustuksesta, postiliikenteestä ja monista muista toiminnoista, jotka olivat enemmän tai vähemmän hyödyllisiä tai tarpeellisia kansan olemassaololle. Mutta se sekaantui suhteellisen vähän kansalaistensa elämään ja jätti useimmat heistä huolehtimaan itse henkilökohtaisista tarpeistaan.
Massademokratian kasvun (äänestysverojen ja muiden äänestysrasitteiden lakkauttaminen sekä äänioikeuden myöntäminen naisille ja ei-valkoisille) sekä massamedian vaikutuksen kasvu yleiseen mielipiteeseen ja juutalaisten instituutioiden hallitseva asema mediassa ovat muuntaneet nykypäivän USA:n hallituksen pahansuovaksi hirviöksi: Vaarallisimmaksi ja tuhoisimmaksi viholliseksi, jota rotumme on koskaan nähnyt.
Monet patriootit katsovat menneen ajan hallitusta kiintymyksellä siihen, mitä se oli sen ensimmäisessä vaiheessa, kun se oli vähemmän demokraattinen ja kansalaisten elämään sekaantuva. Ehkäpä vielä tulee aika, kun meillä on varaa jälleen kerran minimaaliseen hallitukseen, mutta se aika on kaukana tulevaisuudessa. Totuus on se, että tarvitsemme vahvan ja keskitetyn hallituksen koordinoimaan useassa maanosassa useita tärkeitä tehtäviä muutaman vuosikymmenen ajan valkoisessa maailmassa: Maan rodullista puhdistamista, rodulle tuhoisien instituutioiden lakkauttamista ja yhteiskunnan uudelleenorganisoimista uusien asenteiden mukaan.
Keskeinen tehtävä uudella hallituksella on kääntää parin viime vuosituhannen rodullisesti taantumuksellinen kehitys huonommasta parempaan suuntaan ja pitää se sellaisena: Pitkäaikainen rotuhygieeninen ohjelma käsittäen vähintään koko Euroopan ja Amerikan kansat. Tehtävä on tarpeellinen ja se vaatii suuren mittakaavan organisointia.
Uuden hallituksen rakenteelliset yksityiskohdat ovat tärkeitä, mutta niissä ei ole kyse periaatteista. Työ saatetaan saada jopa tehdyksi massademokratialla yksinkertaisesti korvaamalla massamediaa johtavat ihmiset National Alliancen jäseniin ja se on järkeenkäypä tapa jatkaa siirtymävaiheen aikana. Pitkällä aikavälillä haluamme rehellisen hallituksen, emme sellaista joka piiloutuu huolellisesti suunniteltujen illuusioiden taakse, joiden mukaan kymmenet miljoonat äänestäjät ovat sen esimiehiä. Hallitus ja poliitikot eivät ole kokonaisuudessaan aikaansaamattomia, he ovat myös alttiita korruptiolle ja solutukselle siitä huolimatta, kuka hallitsee yleisen mielipiteen äänitorvia.
Tarvitsemme hallituksen, jonka jokaiseen haaraan on huolellisesti valittu henkilöt ja heidät on koulutettu vastuuntuntoisiksi. Ei ihmisiä, jotka ovat karismaattisia valehtelijoita. Tarvitsemme miehistä ja naisista koostuvan hallituksen, joka todellakin kunnioittaa hallitusta ja joiden suhtautuminen hallituksen tehtäviin on pohjimmiltaan uskonnollinen: Ennemminkin hallitus, joka on kuin pyhä veljeskunta eikä sellainen kuin yksikään nykyisistä maallisista hallituksista. Tärkein yksittäinen instituutio haluamassamme hallituksessa, jonka haluamme valitsevan, kouluttavan ja testaavan ihmisiä, joista tulee tuomareita, lainsäätäjiä ja virkamiehiä tulevassa hallinnossa ja jotka tulevat olemaan myös kuin maallisia pappeja käytökseltään ja asenteiltaan työtään kohtaan, toisin kuin nykyajan poliitikot ja byrokraatit. Instituution, joka kouluttaa näitä ihmisiä työhön, on oltava korruptoitumaton ja yksimielinen, meidän periaatteemme kaiverrettuna opettajien sieluihin.
Kunnollinen opetusjärjestelmä palvelee kolmea tarkoitusta: se menee kansan kulttuurillisen, älyllisen ja henkisen perimän läpi sukupolvesta toiseen; se opettaa taitoja ja tekniikoita ja ohjaa henkilön yksilöllisyyden kehitystä lapsuudesta aikuisuuteen. Ensimmäinen tarkoitus on opettaa faktoja ja ideoita: Kieliä, historiaa, tiedettä, etnisyyttä jne.
Toinen tarkoitus on opettaa lapsille tai nuorille aikuisille kuinka tehdä hyödyllisiä asioita itselleen sekä yhteiskunnalle, kuinka soittaa musiikillisia instrumentteja, hitsata, kuinka harjoittaa liiketoimintaa, kirjoittaa, korjata ajoneuvoja, taistella aseilla sekä ilman niitä, piirtää, uida, kasvattaa lapsia, viljellä ruokaa ja rakentaa taloja.
Kolmas tarkoitus on haastaa, testata ja valmentaa lapsi toteuttamaan tahtoaan, olemaan kurinalainen, sietämään epämukavuuksia, laatimaan suunnitelmia ja toteuttamaan niitä, voittamaan pelkonsa, ottamaan vastuuta, olemaan totuudenmukainen sekä yleisesti kehittämään ja vahvistamaan terveen arjalaisen yhteiskunnan arvostettuja luonteenpiirteitä.
Nykyinen Amerikan opetusjärjestelmä suhtautuu välinpitämättömästi kolmanteen tarkoitukseen ja heikosti kahteen ensimmäiseen. Jopa niilläkin onnekkailla alueilla, jotka eivät ole vielä ylikuormittuneet tuntuvista “multikulttuurisuuden" kiintiöistä. Tärkein syy sen huonoon toimintaan on se, että se on menettänyt tarkoituksestaan kaiken selvän ymmärryksen. Ollakseen käypä kansan kulttuurillisessa, älyllisessä ja henkisessä perimässä sen täytyy ensin tietää vastaus kysymykseen: Minkä kansan perintö? Nykyään sellainen kysymys on poliittisesti epäkorrekti ja siten kelpaamaton.
Jopa puoli vuosisataa sitten, ennen kuin kävi poliittisesti epäkorrektiksi ymmärtää, että perimä, joka jatkuu, on eurooppalainen, ei ollut syvällistä ymmärtämystä sen tarkoituksesta. Syy eurooppalaisen perinnön jatkamiseen ei ole vain nuorten ihmisten pätevöityminen korkeammin palkattuun työhön tai ruokapöytäkeskusteluissa paranemiseen. Heidän tajuntaansa täytyy juurruttaa se mitä tarkoittaa olla eurooppalainen -- rotutietoinen -- ja siten tehdä heistä rodullisia isänmaanystäviä. Faktoilla ja ideoilla on henkinen osatekijä ja tätä osatekijää täytyy painottaa opetuksellisessa prosessissa.
Tulee todellakin olemaan seksuaalista ja ammatillista erikoistumista koulutuksellisen toiminnan toisella alueella ja sukupuolellista erikoistumista kolmannella. Ensimmäisellä alueella lapset eritellään epäröimättä heidän kykyjensä mukaan: Kaikkien lasten ei tarvitse oppia kreikkaa ja latinaa ja korkeaa matematiikkaa omaksuakseen rotunsa tuntemusta ja sen tapoja. Joka tapauksessa kunnollisen opetusjärjestelmän tulisi antaa kaikkien kesken jaettava perustietämys ja -ymmärrys, jotta jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle kehittyisi yhteenkuuluvuuden tunne. Pojan, joka haluaa koneenrakentajaksi, tulisi lukea Homerosta sekä pojan, joka suunnittelee opettavansa kirjallisuutta koulussa, tulisi ymmärtää mitä on olla hyvä hitsaaja, ainakin kokeilemalla sitä.
Uuden opetusjärjestelmän kolmas tarkoitus avustaa mitä radikaalimmin arjalaista yhteiskuntaa. Opetus, joka koskee itsessään kokonaisen persoollisuuden kehitystä ja joka keskittyy yhtä vahvasti muodostaakseen yksilöllisyyden kuin levittääkseen tietoa tai opettaakseen taitoja muinaisen Kreikan ajoista lähtien. Se nautti aivan liian lyhyttä elpymistä aikaisemmin viime vuosisadalla kansallissosialistisessa Saksassa, ennen kuin se kiellettiin liberalismin puoltajien toimesta. Nykyään liberalismi vallitsee koko arjalaisessa maailmassa. "Koulutus" on jotain, mikä sijaitsee ainoastaan suunnitelluissa rakennuksissa ja muutaman tunnin määrättyinä päivinä lähestyvän kaaoksen alla. Näiden rakennusten sisällä tai ulkopuolella kuri on minimaalista. Lapset kasvavat maailmassa ilman käyttäytymisen standardeja, ilman selvää ohjausta tai käyttäytymistä sekä ilman auktoriteettien lähdettä. Me näemme tämän systeemin tuotteita ympärillämme: Monia liian heikkoja, epäröiviä miehiä ja monia epänaisellisia naisia; yleisten merkittävien päämäärien sekä itseluottamuksen puutetta; hemmoteltua kansaa ilman itsekuria tai sisäistä voimaa, etsimässä "onnea".
Turvaamalla jokaisen rotuumme syntyvän lapsen kasvamisen vahvaksi, kykeneväksi, vastuuntuntoiseksi ja ajattelevaiseksi tulevaisuuden kansalaiseksi, johon vain geenit antavat mahdollisuuden, saavutamme valtavan edun verrattuna muihin rotuihin, joilla ei ole sellaista opetusjärjestelmää.
Kahta perustavaa laatua olevaa kriteeriä täytyy käyttää tuomitakseen jokaista hallinnollista interventiota taloudellisissa asioissa. Ensimmäisenä on pitkäaikainen hyvinvointi ja rodun kehitys, toisena on ihmisluonto. Arvioidessamme mitä tahansa taloudellista politiikka meidän täytyy kysyä itseltämme kaksi kysymystä: Onko tämä politiikka pohjimmiltaan edullinen vai vahingollinen rotumme laadulle? Ja onko se sopusoinnussa ihmisluonnon kanssa?
Katsomme ensin politiikan vaikutuksia rotuun ja vaadimme niiden olevan positiivisia tai vähintäänkin ei-negatiivisia. Lisäksi vaadimme politiikan perustumista selvään ja realistiseen ymmärrykseen ihmisluonnosta, jotta se on toteutettavissta.
Ymmärrämme paremmin näiden kahden pääperiaatteen tärkeyden jos mietimme lyhyesti kahta melkoisen erilaista taloudellista järjestelmää, marxilaisuutta ja laissez-faire -kapitalismia.
Marxilaisessa taloudessa näennäisenä päämääränä on ihmisten onnellisuus ennemmin kuin rodullinen edistys, ja se perustuu oletuksiin, jotka ovat vastakkain todellisuuden ja ihmisenluonnon kanssa. Se tähtää kaikkien materialistisen hyvänolontunteen ylläpitämiseen enemmän tai vähemmän tasa-arvoisesti. Se ei myöskään myönnä mahdollisuuksia rodulliselle kehittymiselle, koska se viittaa joidenkin ihmistyyppien olevan synnynnäisesti epätasa-arvoisia muihin nähden sekä joidenkin kehityksen suuntien olevan enemmän toivottuja kuin toisten.
Se, pitääkö joku parempana marxilaista päämäärää sen "suurinta onnellisuutta suurimmalle määrälle" ajattelun suhteen vai National Alliancen päämäärää vahvemmista, viisaammista ja paljon kauniimmista miehistä ja naisista, riippuu henkilön arvoista. Ei johtunut sen valitsemista arvoista, että marxilaisuus ajautui mihin ajautui vaan siitä, että marxilaisuus kieltäytyy tunnustamasta ihmisten eriarvoisuutta ihmisten motivaation luonnetta. Kun ihmisiä kielletään työskentelemästä omaksi hyväkseen ja kehityksekseen, he eivät työskentele silloin kunnolla, ja kun yhteiskunnan johtajat eivät saavuta asemiaan ansioillaan, yhteiskunta on silloin huonosti johdettu.
Vastakohdaksi marxilaiselle järjestelmälle, löydämme tarpeen sallia ihmisille kilpailu, korjata työnsä hedelmät, sekä harjoittaa johtajuutta toteen näytetyin kyvyin. He työskentelevät tällöin kovemmin ja tehokkaammin ja luokittelevat itsensä hierarkisten kykyjen mukaan. Lopputulos on vahvempi, paremmin johdettu ja paljon vauraampi yhteiskunta. Tietenkin myös tulee olemaan niitä yksilöitä, jotka eivät tee töitä tai joiden luonnolliset kyvyt ovat sellaiset, että he eivät pysty kilpailemaan tehokkaasti. Meidän täytyy mieluummin toimia turvataksemme se, että yhteiskunnan alimmat ainekset eivät lisäänny ja tule täten luvultaan suuremmiksi myöhemmissä sukupolvissa kuin kulkea marxilaisten polulla ryöstäen menestyneiltä huonosti menestyneiden palkitsemiseksi.
Laissez faire -kapitalistinen järjestelmä antaa toisen hyvän näkökulman. Sellaisen järjestelmän alaisuudessa yhteiskunnalla kokonaisuudessaan ei ole päämäärää: On vain yksilölliset päämäärät naisilla ja miehillä. Kapitalistinen järjestelmä, kuten meillä, antaa vahvoja kiihokkeita yksilöille: Vahvat, aggressiiviset ja viekkaat nousevat ja vaurastuvat, tyhmät pysyvät pohjalla. Johtajat ovat pystyviä, ainakin kapitalismin taloudellisessa ympäristössä sen erityisissä olosuhteissa. Ilman yhdistävää pääperiaatetta kapitalistinen yhteiskunta voi helposti romahtaa yksinkertaisiin heikkouksiin. Yksi näistä heikkouksista on epävakaus, joka johtaa rikkaiden rikastumiseen ja köyhien köyhtymiseen, ei pelkästään kykyjen erilaisuuden vuoksi vaan myös pääoman hallinta antavat omistajille valtavan edun kilpailussa pääomasta. Kun henkilökohtainen tarve on ainoa motivaatio yhteiskunnassa, ne jotka ovat jo rikkaita, voivat järjestellä asioita palvelemaan itseään: He voivat ostaa haluamaansa lainsäädäntöä, he voivat torjua uhkia vallalleen tavalla, joka voi olla tuhoisaa koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. He voivat pitää työvoiman hintaa alhaalla, rajoittaa yhteiskunnan tervettä kilpailua sekä käyttää häikäilemättä hyväkseen ympäristöä välittämättä toimiensa vaikutuksista pitkällä tähtäimellä.
Kokonaisuudessaan kankea sosiaalinen kerrostuminen johtuen rajoittamattomasta kapitalismista voi johtaa laajalle levinneisiin luokka-vihamielisyyksiin tai jopa luokkasotaan. Se voi hidastaa rodullista edistymistä tekemällä kyvystä haalia ja hallita pääomaa äärimmäisen selviytymisominaisuuden.
Me tarvitsemme taloudellisen järjestelmän, joka vastakohtana marxilaisuudelle, sallii yksilöiden menestyä suhteessa heidän kykyihinsä ja energiaan, mutta joka vastakohtana kapitalismille ei salli heiden aloittaa sosiaalisesti tai rodullisesti vahingollista toimintaa, kuten tukahduttamalla kilpailua tai maahantuomalla ei-valkoista työvoimaa. Meidän täytyy rakentaa taloudellinen järjestelmämme siten, että se ei romahda kapitalismin epävakaisuuteen. Meidän täytyy ylläpitää sosiaalista joustavuutta jotta kykenevillä ja energisillä yksilöillä on mahdollisuus nousta. Meidän täytyy turvata se, että pääomalla ei ole mahdollisuutta muuttaa yhteiskunnan sääntöjä palvellakseen itseään. Tapa, jolla saavutamme ja ylläpidämme taloudellisen järjestelmän, joka yltää näihin kriteereihin, on suunnitella ja hallita järjestelmää äärimmäisen pääperiaatteen mukaan: Perustava tarkoitus koko talouspolitiikassa on rodullinen edistyminen.
