Eli toisin sanoen, jokainen, joka kiinnittää edes vähän huomiota siihen mitä maailmassa tapahtuu -- eli kaikki paitsi sopulit -- ymmärtää, että hyökkäys oli vastaus siihen kuinka USA:n hallitus aseistaa ja rahoittaa Israelin agressiivisuutta Lähi-Idässä. Se on päivänselvää. Ja silti kaikki hallituksessa ja massamediassa ovat kieltäneet sen aina syyskuun 11. päivästä asti. Heidän vakiovastauksensa kysymykseen, miksi meitä vastaan hyökättiin, on että siihen ei ole mitään hyvää syytä. Meitä vastaan hyökättiin vain koska Osama bin Laden "vihaa vapauttamme". Hyökkäyksellä ei varmasti ollut mitään tekemistä Amerikan Lähi-Idän politiikan tai Israelin kanssa. Meitä vastaan olisi hyökätty vaikka emme olisi ikinä tukeneet Israelia, he sanovat. Herrat Bush ja Cheney ja Ashcroft ja kaikki muut hallituksessa -- ja kaikki median puhuvat päät -- toistavat tätä valhetta yhä uudestaan ja uudestaan, mutta sekään ei vielä riitä, he ponnistelevat kovasti väistääkseen koko kysymyksen. Kysymyksestä, miksi meitä vastaan hyökättiin, tuli poliittisesti epäkorrekti.

Ja kuitenkin kaikki tämä oli ilmiselvää -- ainakin tarkkaavaiselle osalle väestöstä. Yleensä poliitikoilla ja mediapomoilla on aikaa valmistella valheitaan huolellisesti ja harjoitella niitä, mutta syyskuun 11. yllätti heidät housut kintuissa, ja heidän valheensa ja yrityksensä ohjata ihmisiä väärään suuntaan kysymyksineen olivat kömpelöitä ja läpinäkyviä: riittävän hyviä sopuleille mutta ei todellakaan tarpeeksi hyviä kenellekään, joka tarkkailee asioita ja muodostaa mielipiteensä itsenäisesti. Yleensä ovela valehtelija jättää tarpeeksi tulkinnanvaraa valheisiinsa, niin että on vaikea kenenkään sanoa täysin varmasti valehteleeko hän. Voidaan olla melko varmoja, että hän valehtelee, mutta yleensä asiaa epäillään varsin vähän: ehkä kyseessä on vain mielipide-ero, ero tulkinta-tavoissa. Mutta syyskuun 11. päivän tapaus, jossa sekä hallitus että media väittävät ettei hyökkäyksellä ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, että hallitus tukee juutalaisten politiikkaa Lähi-Idässä, ei jätä juuri tulkinnan varaa: he valehtelevat. Eivätkä heidän valheensa ole mitättömiä, sellaisia seurauksettomia valheita mitä poliitikot aina kertovat tullakseen uudelleen valituiksi. Valheet Amerikan ulkopolitiikasta ja sen seurauksista ovat tärkeitä valheita, suuria valheita, valheita, joilla on suuri merkitys Amerikan turvallisuudelle ja selviytymiselle.

Ja niinpä lähes joka kerta kun toimittaja kysyy minulta syyskuun 11. päivästä, käytän tilaisuutta osoittaakseni George Bushin olevan valehtelija: tietoinen, harkitseva, pokerinaaman pitävä ja häpeämätön valehtelija. Tietysti, hän on myös paljon pahempaa kuin valehtelija: hän on petturi. Hän on kyynisesti ja harkiten pettänyt virkavalansa ja pettänyt Amerikan, pettänyt kansamme ja käytän syyskuun 11. päivän hyökkäystä osoittaakseni myös tämän. Jos George Bush väitti, että syyskuun 11. päivän hyökkäys ei ollut vastaus hallituksen pro-Israel -politiikkaan vain koska ei halunnut joutua syytetyksi huonosta politiikasta joka johti 3 000 amerikkalaisen kuolemaan, hän olisi järjestänyt politiikan muutoksen syyskuun 11. päivän jälkeen. Hän olisi ainakin voinut tuoda tämän politiikaan keskustelun aiheeksi. Hän olisi voinut ainakin syyttää politiikasta Bill Clintonia. Hän olisi voinut sanoa, että se nyt vain oli yksi monista Clintonin kaudelta jääneistä huonoista poliittisista menettelytavoista, joita hän ei vielä ollut ehtinyt korjata.

Mutta mitään keskustelua ei ollut, eikä mitään muutoksia tullut. Keskustelua siitä, pitäisikö Yhdysvaltojen ajaa Amerikan etuja Lähi-Idässä vaiko sen sijaan Israelin etuja, ei yksinkertaisesti sallita. Se on tabu. Ja on tarpeeksi selvää miksi se on tabu.

Kun Osama bin Laden hyökkäsi Yhdysvaltoihin syyskuun 11. päivänä, hän teki paljon muutakin kuin lähetti meille viestin, että muslimit eivät ole iloisia siitä mitä juutalaiset, Yhdysvaltojen hallituksen tuella ja avustuksella, tekevät palestiinalaisille. Hän pakotti amerikkalaiset -- tai ainakin kaksi tai kolme prosenttia amerikkalaisista jotka ajattelevat itsenäisesti -- kiinnittämään huomiota siihen, mitä heidän hallituksensa tekee. Hän pakotti koko aiheen USA:n politiikasta Lähi-Idässä keskustelun piiriin: aiheen juutalaisten edut vastaan amerikkalaisten edut, aiheen juutalaisten median hallinnasta ja sen vaikutuksista hallituksen politiikkaan. Hän rikkoi tabun. Hän paljasti petoksen. Pitkällä tähtäimellä se voi enemmänkin kuin kompensoida ne 3 000 amerikkalaista jotka menettivät henkensä.

Ja tietysti, tosiasia että hyökkäys avasi väittelyn amerikkalaisten eduista ja juutalaisten eduista ristiriitoineen, tosiasia että hän paljasti petoksen, on todellinen syy siihen miksi George Bush vihaa häntä tarpeeksi aloittaakseen sodan rangaistakseen häntä.

Aivan varmasti Bush on suositumpi kuin koskaan sopuleitten keskuudessa. He ovat hyväksyneet kyselemättä hänen selityksensä siitä miksi meitä vastaan hyökättiin, siis koska Osama bin Laden "vihaa vapauttamme". Ainoastaan ajatteleva vähemmistö on nähnyt tämän keisarin alastomuuden, eikä heitä ole tarpeeksi muuttamaan asioita äänestämällä. Kaikesta huolimatta, se on ajatteleva vähemmistö, ei sopulit, jotka tulevat jonain päivänä tuomitsemaan ja hirttämään hänet. Ja tuon virnuilunsa takana hän tietää sen myös itse.

Palatkaamme taas amerikkalaisille valehtelemisen aiheeseen. Se on jotain, joka on jatkuvaa ja massiivista. Mutta kuten sanoin aikaisemmin, siinä on yleensä jonkin verran tulkinnan varaa, niin että mitään tiettyä valhetta on vaikea todistaa tietoiseksi ja tarkoitukselliseksi valheeksi. Ja niinpä kun kohtaan valheen joka on helppo todistaa valheeksi, käytän sitä mielelläni esimerkkinä. On olemassa juutalainen järjestö joka kutsuu itseään nimellä "FLAME". Se on lyhenne sanoista "Facts and Logic about the Middle East." FLAME ostaa koko sivun kokoisia mainostiloja eri painotuotteista ja faktojen ja logiikan sijasta julkaisee melko törkeitä valheita Lähi-Idästä, jotka on melko helppoa todistaa valheiksi. Minulla on nyt edessäni yksi FLAME:n kokosivun-mainoksista. Sen otsikkona on "Arabialaisia taruja", ja tämä ilmestyi U.S. News & World Report -lehden helmikuun 11. päivän numerossa.

FLAME:n mainoksen mukaan, "perustavaa laatua oleva myytti" Lähi- Idästä on se, että siellä on kansa nimeltä "palestiinalaiset". Ennen vuotta 1948, FLAME:n mukaan, palestiinalaiset olivat juutalaisia, ja nyt he ovat israelilaisia. Mutta vuonna 1948 arabit jotka halusivat riistää juutalaisilta heidän maansa alkoivat kutsua itseään "palestiinalaisiksi". FLAME:n mainoksen selkeä sanoma on se, että ihmiset jotka ovat Palestiinan kansaa, ovat aina olleet juutalaisia, ja ihmiset jotka kutsuvat itseään "palestiinalaisiksi" nykyään ovat arabitunkeilijoita. Se on totuuden vastakohta.

Itseasiassa, on olemassa sadoittain kirjoja, jotka kirjoitettiin ennen nykyisen juutalaisten ja palestiinalaisten välisen konfliktin alkua, jotka tarjoavat tilastotietoa Palestiinasta. Juuri ennen Ensimmäistä maailmansotaa, vuonna 1914, Palestiina oli osa Ottomaanien valtakuntaa. Sinä vuonna Turkin hallitus teetti virallisen väestönlaskennan. 689 000 ihmisen kokoisesta väestöstä vain 84 660, tai 13.3 prosenttia, oli juutalaisia, ja näistä monet olivat vasta äskettäin siionistisen liikkeen myötä maahan muuttaneita.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Britannia otti Palestiinan pois Turkilta ja sodan jälkeen antoi suurien juutalaismäärien muuttaa maahan. Virallisen vuonna 1931 tehdyn brittiläisen väestönlaskennan mukaan juutalaisen väestön osuus Palestiinassa oli noussut 16.9 prosenttiin: eli yhteensä 174 606 juutalaista 1 033 314 ihmisen väestöstä. Juutalaisten virta Palestiinaan 1920- ja 1930-luvuilla oli jatkuvan provokaation lähde alkuperäisille palestiinalaisille, ja sattui monia mellakoita ja järjestyshäiriöitä. Juutalaisten brittihallituksen painostus kuitenkin esti brittejä tekemästä mitään pysyvää tai tehokasta pysäyttääkseen juutalaisten maahanmuuttajien virran Palestiinaan.

Toisen maailmansodan jälkeen, vähän ennen kuin Yhdistyneet Kansakunnat jakoivat Palestiinan juutalaisten ja ei-juutalaisten alueisiin, juutalaiset eivät vieläkään edustaneet kuin kolmasosaa väestöstä, jota oli yhteensä 1 845 000 henkeä. Suurin osa näistä juutalaisista oli vähän aikaa sitten maahan muuttaneita, kun taas lähes kaikki arabit olivat alkuperäisasukkaita, joilla oli juuret maassa useiden sukupolvien yli. Mitä juutalaisilla kuitenkin oli ja palestiinalaisilla taas ei ollut, oli hyvin merkittävä vaikutusvalta Yhdysvaltain ja Britannian hallituksissa, ja nämä kaksi maata olivat melko vaikutusvaltaisia Yhdistyneissä Kansakunnissa. T'ämän vaikutusvallan lopputulos oli Palestiinan jakaminen 1948 juutalaisten ja ei-juutalaisten alueisiin, kolmasosan väestöstä, siis juutalaisten, saadessa kaksi kolmasosaa maasta, mukaanluettuna kaikkein arvokkaimmat alueet.

Juutalaiset aloittivat välittömästi alueidensa etnisen puhdistamisen suorittaen kauhistuttavia ei-juutalaisten palestiinalaisten joukkomurhia ja pelotellen kymmenet tuhannet pakenemaan kodeistaan, jotka juutalaiset sitten välittömästi takavarikoivat itselleen. Monen sodan seuratessa toisiaan vuodesta 1948, juutalaiset, Yhdysvaltain tukemina, valtasivat vielä enemmän palestiinalaisten maata. Palestiinalaiset jotka ajettiin ulos maasta -- oikeat palestiinalaiset, joiden vanhemmat ja isovanhemmat ja iso-isovanhemmat omistivat maata -- pakotettiin ylikansoitettuihin ja likaisiin pakolaisleireihin, joissa he elävät vielä tänäkin päivänä. Ja aina kun joku näistä karkoitetuista palestiinalaisista iskee takaisin juutalaisten kimppuun jotka veivät hänen kotimaansa, jokainen Bushin hallituksessa, päävalehtelijasta aina alas asti, ja jokainen kontrolloidussa mediassa kuuluttaa kyseisen palestiinalaisen olevan "terroristi" -- ja kaikki Sally Jalkapalloäidit ja Joe Sixpackit nyökyttelevät hyväksyvästi.

Kerron teille yhdestä näistä palestiinalaisista "terroristeista", joista olette median varmasti kuulleet mainitsevan, mikäli yhtään kiinnitätte huomiota maailman tapahtumiin. Häntä kutsutaan Abu Nidaliksi: kaikkein pelätyimmäksi palestiinalaisista "terroristeista". Nimi, jonka Abu Nidal sai syntyessään, on Sabri al-Banna. Hän syntyi 1937 palestiinalaiseen Jaffan rannikkokaupunkiin. Hänen perheensä oli yksi kaikkein varakkaimmista palestiinalaisista perheistä ja omisti, muunmuassa, yli 6 000 eekkeriä appelsiinitarhoja, jotka olivat perheen päätulonlähde. Kun Sabri al-Banna oli 11-vuotias koulupoika, juutalaiset valtasivat hänen perheensä maat, kaikki heidän talonsa ja kaiken muun mitä hänen perheensä omisti, ja hän päätyi perheinensä gazalaiseen pakolaisleiriin, asumaan teltassa. Melkoinen järkytys hiljaiselle ja sisäänpäin kääntyneelle pikkupojalle.

Tämä järkytys johti hänet omistamaan elämänsä hyvityksen saamiselle, oikeuden saamiselle hänen kansalleen, iskuihin juutalaisia vastaan jotka olivat varastaneet kaiken hänen perheensä omaisuuden ja ajaneet heidät pakolaisleirille. Hän rakensi ehkäpä kaikkein kurinalaisimman ja häikäilemättömimmän taistelujärjestön mitä palestiinalaisten puolella on koskaan ollut. Hän ei iskenyt ainoastaan juutalaisia vastaan, vaan myös niitä palestiinalaisia vastaan, jotka tekivät yhteistyötä tai toimivat yhteisymmärryksessä juutalaisten kanssa. Aina kun Abu Nidalin joukot iskivät, ampuen konetuliaseilla israelilaisia turisteja lentokentällä tai pommittaen jonkun juutalaisen rakennuksen jossain toisessa maassa, poliitikot ja media täällä kävivät hysteerisiksi arabien "terrorismista". Minä taas aina taputin käsiäni. Abu Nidal ei ole vain pelkkä hullu murhaaja joka tykkää tappaa ihmisiä. Hän on palestiinalainen patriootti, joka taistelee oman kansansa ja maansa puolesta ainoalla tavalla joka hänelle on näissä olosuhteissa mahdollista. Hän ei "vihaa Amerikan vapautta" kuten George Bush ja media haluavat sinun uskovan. Hänellä ei olisi muuten syytä olla Amerikan vihollinen, ellemme me olisi tehneet hänestä sellaista aseistamalla ja rahoittamalla juutalaisia, jotka varastivat hänen perheensä appelsiinitarhat ja pakottivat hänet pakolaisleirille. Muista, että aina kun ostat appelsiinin joka tulee Amerikkaan Israelista: yhden noista makeista Jaffan appelsiineista joista New Yorkin juutalaiset niin pitävät, tuo appelsiini on varastettua tavaraa. Se kuuluu Abu Nidalille. Sen varastivat häneltä juutalaiset jotka möivät sen sitten sinulle.

Muuten, hyvä tietolähde koskien Abu Nidalia on Kongressin kirjaston Yhdysvaltain hallituksen toimeksiannosta julkaisema raportti syyskuulta 1999. Se on otsikoitu "The Sociology and Psychology of Terrorism: Who Becomes a Terrorist and Why?" Se on nyt saatavilla myös internetistä.

Lähes kaikki mitä keskiverto amerikkalainen luulee tietävänsä Lähi- Idästä -- kaikki minkä hänelle hallitus tai media kertoo joko tämän hetken tapahtumista tai historiallisista tapahtumista Afganistanissa, Irakissa, Israelissa tai Amerikan sekaantumisesta tuon maailmanosan asioihin -- on osa valheiden verkkoa, jonka juutalaiset ovat punoneet palvelemaan heidän omia etujaan meidän etujemme kustannuksella. FLAME:n kertoma valhe jonka julkaisi U.S. News & World Report -- ja tuo lehti, sattumalta, on juutalaisen kiinteistökeinottelija Mortimer Zuckermannin omistuksessa -- valhe, että oikeat palestiinalaiset ovat juutalaisia, ja että arabit jotka väittävät olevansa palestiinalaisia ovat pelkkiä tunkeilijoita, on tyypillistä.

Valheet, joita kontrolloitu media, hallitus ja koulut kertovat amerikkalaisille eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään Lähi-Itään. Samainen FLAME:n mainos U.S. News & World Report -lehdessä, josta juuri keskustelimme, alkaa valheella, jolla ei ole mitään tekemistä Lähi-Idän kanssa. Se on valhe, jota amerikkalaisille on kerrottu niin usein, että monet hyväksyvät sen kyselemättä totuutena: jopa yliopisto-tason koulutuksen saaneet amerikkalaiset, jotka uskovat olevansa tarpeeksi sivistyneitä tunnistaakseen juutalaiset propagandavalheet totuudesta. Tällä tavalla FLAME:n mainos alkaa:

"Josef Goebbels, pahamaineinen natsien propagandaministeri, tiesi miten asiat olivat. Kerro vain ihmisille tarpeeksi usein suuria valheita ja he uskovat ne."

Sanoma tässä on selvä: Natsit keksivät jymäyttää ihmisiä kertomalla heille suuria valheita ja toistamalla näitä usein. Oikein? Meille kaikille on kerrottu tämä tuhat kertaa, eikö olekkin? Me opimme sen koulussa. Me kuulimme sen televisiosta. Puolet poliitikoista Bushin hallituksessa ovat epäilemättä varoittaneet meitä kerran jos toisenkin natsien "suuri valhe" -propagandatekniikasta. Tavallisesti kuitenkin väitetään, että eniten tämän tekniikan käyttöä natseista suosi Adolf Hitler eikä niinkään Josef Goebbels. Olemme kaikki kuulleet Hitlerin "suuri valhe" -menetelmästä. Joten niinpä meidän kaikkien pitäisi olla kiitollisia juutalaisille, että he varoittavat meitä siitä. Eikö? Tarkoitan siis, että mitä tahansa muuta ajattelemmekin juutalaisista, ainakin tästä me olemme heille velkaa, kun he varoittivat meitä natsien valheista, eikö?

Tiedätkös, uskoin tuohon aikoinaan itsekkin. Mutta olin tarpeeksi onnekas tunteakseni erään, joka kertoi minulle ettei asiat ole ihan niin. Tämä henkilö kertoi minulle, että kumpikaan, ei Hitler eikä Goebbels, kesksinyt käyttää "suuri valhe" -tekniikkaa yleisön huijaamiseen. Hän kertoi minulle, että juuri päinvastainen oli totta: että itseasiassa Hitler, päinvastoin kuin olisi kannattanut "suuren valheen" käyttöä, oli varoittanut kansaansa siitä, että juutalaiset käyttävät "suuri valhe" -tekniikkaa, ja että saksalaisten pitäisi tietää se ja varoa sitä.

Kun kuulen jotain tällaista, olen taipuvainen tarkastamaan tällaisen paikkansapitävyyden itse. En hyväksy moniakaan asioita mutu- tuntumalla. Ja kun ystäväni kertoi minulle, että Hitler ei keksinyt eikä käyttänyt "suurta valhetta" kun olin kuullut sen niin monta kertaa koulussa ja televisiosta että Hitler oli tehnyt noita asioita, en ensin meinannut uskoa häntä. Tarkistin asian itse, ja niin tulisi myös teidänkin tehdä. Minulla on kopio Hitlerin kirjasta, Mein Kampf, kirjastosta, ja luen teille mitä Hitler kirjoitti vuonna 1925 propagandasta, valehtelusta ja juutalaisista. Tiedättekös, Mein Kampf, on edelleen painossa tänäkin päivänä. Jos et löydä sen englanninkielistä käännöstä paikallisesta kirjastostasi, voit ostaa sen amazon.comista tai Barnes & Noblelta. Tai mikä vielä parempaa, voit ostaa sen tämän ohjelman sponsoreilta, National Vanguard Booksilta. He varastoivat ja myyvät sekä alkuperäistä saksankielistä laitosta että kahta eri englanninkielistä laitosta.

Joka tapauksessa, luen teille nyt täsmälleen mitä Hitler kirjoitti "suuresta valheesta". Luen sen Ralph Manheimin käännöksestä, jota tällä hetkellä tässä maassa julkaisee Houghton Mifflin Company. Mein Kampfin ensimmäisen osan kappaleessa 10. Hitler kirjoittaa juutalais-marxilaisen propagandan roolista Saksan sotaponnistusten romahduttamisessa Ensimmäisen maailmansodan aikana ja siitä, että nämä sittemmin syyttivät romahduksesta saksalaista kenraalia Erich Ludendorffia.

"Vaati koko juutalaisten ja heidän marxilaisen taistelujärjestönsä pohjattoman valheellisuuden syyttää romahduksesta juuri sitä miestä pelkästään, joka yli-inhimillisellä energialla ja tahdonvoimalla yritti estää katastrofin, jonka hän kykeni ennalta näkemään ja pelastamaan kansan sen syvimmästä nöyryytyksen ja häpeän aikakaudesta. Leimaamalla Ludendorf syylliseksi Maailmansodan häviämiseen, he ottivat moraalisen aseen juuri siltä vaaralliselta syyttäjältä joka olisi kyennyt nousemaan isänmaan pettureita vastaan. Tässä he etenivät sen periaatteen mukaan, että mitä suurempi valhe, sen paremmin siihen uskotaan, koska suuret massat syvällä sisimmässään ovat taipuvaisia korruptoitumaan ilman, että olisivat tietoisesti tai tarkoituksella pahoja, ja koska näin ollen yksinkertaisessa mielessään sortuvat helpommin suureen valheeseen kuin pieneen, koska he itse valehtelevat vain pikkuasioissa, mutta häpeäisivät valheita jotka olisivat liian suuria. Sellainen petos ei ikinä pälkähtäisi heidän päähänsä, eivätkä he saata uskoa mahdollisuuteen, että sellaista hirviömäistä petosta esiintyisi muissa; kyllä, jopa kun he ovat valistuneita asian suhteen, he silti pitkään epäilevät ja pähkäilevät ja kaikesta huolimatta uskovat että jokin näistä valheista on totta. Niinpä, jopa kaikkein hirvittävin ja törkein valhe jää ilmaan -- se on tosiasia, jonka kaikki taitavimmat valehtelijat ja valehtelun virtuoosit maailmassa tietävät liian hyvin ja jota he sitten petollisesti käyttävät hyväkseen.

Keskeisimmät tämän tosiasian hyväksikäyttäjät petoksissaan ja syytöksissään ovat aina olleet juutalaisia; kuitenkin, loppujen lopuksi, heidän koko olemassaolonsa perustuu yhdelle suurelle valheelle, väitteelle, että he ovat uskonnollinen yhteisö vaikka ovat oikeasti rotu -- ja minkälainen rotu! Yksi ihmiskunnan suurimmista ajattelijoista on ikuisiksi ajoiksi kiinnittänyt heihin sellaisen aivan oikean lauseen, joka on totisinta totta: hän kutsui heitä 'valheen suuriksi mestareiksi'. Ja jokainen, joka ei tunnista tätä tai ei halua uskoa tähän tässä maailmassa ei auta totuuden saattamisessa voittoon." (Tämä on siis suora käännös tuosta englanninkielisestä painoksesta, ei lainaus suomenkielisestä, jossa kieliasu on hieman erilainen, vaikka kieli on vanhahtavaa ja nykyihmiselle hieman vaikeaselkoista siinäkin. Hitler ei itse varsinaisesti kirjoittanut Mein Kampfia omin käsin, vaan sen kirjoitti Hitlerin sanelusta Rudolf Hess, josta myöhemmin tuli hänen kakkosmiehensä. Tästäkin syystä johtuu siis tuo kielen vaikeaselkoisuus ja ylipitkät lauseet. Suom. huom.)

Nyt kysynkin teiltä: kuulostaako tuo siltä, että Hitler olisi keksinyt "suuren valheen" tai suosi sen käyttämistä -- vai kuulostaako tuo siltä, että hän tuomitsi tällaisen juutalaisena tekniikkana ja varoitti siitä toisia saksalaisia? Mitä luulette?

On harmillista, että hän ei varoittanut myös meitä amerikkalaisia, koska täällä juutalaiset ovat käyttäneet juuri tätä tekniikkaa mistä Hitler varoitti 1925, syyttääkseen Hitleriä itseään! Luulenpa, että kaikki mitä tässä vaaditaan, on tarpeeksi chutzpahia, kuten he itse sitä ylpeästi kutsuvat. Ja se todellakin vaati chutzpahia juutalaisten puolesta jotka kirjoittivat sen FLAME:n mainoksen jossa syytettiin palestiinalaisia Palestiinaan tunkeutuneiksi ja vielä että he käyttävät "suuren valheen" tekniikkaa kun he sanovat, että ne ovat juutalaiset, eivätkä palestiinalaiset, jotka ovat niitä tunkeilijoita. Juutalaisten hävyttömyys todella saa hengen salpautumaan.

Joka tapauksessa, pyydän anteeksi sitä, että luin niin pitkän pätkän Mein Kampfista, mutta se antaa meille yhden hyvin selkeän ja yksinkertaisen esimerkin siitä tavasta, millä juutalaiset mediassa ja heidän yhteistyökumppaninsa hallituksessa valehtelevat meille mitä törkeimmin ja hävyttömimmin.

Kiitos, että olitte kanssani taas tänään.